siteen ihmisiin ja rikomme kännykän,
joka ei enää ota yhteyttä
ottiko se? Me emme tiedä
Opettaja ei suutu ollenkaan,
vaikka oppilaat metelöivät
ykkösluokassa nukutaan leveillä penkeillä
me olemme hieman syrjemmässä
henkilökunnan tilojen vieressä
Silti
meille ei tarjoilla
On myös osastoja maan alla
niitä, jotka lukitaan täältä
vain muutamalla heikolla tarralla
kunnes joku on tarpeeksi vahva
repiäkseen ne auki
Viimeistään siinä vaiheessa,
kun koneeseen tulee vika
ja syöksylasku alkaa
on itselleen parasta hakeutua
kapteenin oven taakse
Ulkona on viidakko
1 kommentti:
Hei!
Kiitos kommentistasi. Tulin vastavierailulle lukemaan blogiasi; aina on mukava tutustua uusiin ihmisiin, näin virtuaalimaailmassakin ;)
Kirjoitat hienosti, rohkeasti. Sait minut välillä häkeltymään suorapuheisuudestasi, jatka samalla linjalla! Tässä maailmassa tarvitaan jokaista puhujaa ja päähän takojaa, sillä kaikille (ja valitettavan suurelle osalle ihmisistä) ei asiat mene jakeluun kuin väkisin. Toisaalta taas, erilaisuus on rikkautta, joten koitan sen myös itse muistaa ollessani tekemisissä niiden ihmisten kanssa, joiden suhteen en ole samalla aaltopituudella.
Kiva kuulla, että samaistuit. Ei sillä, että toivoisin sinulla olevan vastaavia ongelmia ja murheita kuin minulla, vaan sillä että on aina hyvä tuntea ettei ole asioidensa ja pähkimisiensä kanssa yksin. Usein minua helpottaa se, että voin lukea tai kuulla jonkun toisen sanomana samoja asioita kuin mitä päässäni pyöritän. Yhtäkkiä härkäsistä tuleekin jo kärpäsiä ja maailma saa hitusen enemmän valoa.
Kyllä tämä tästä. Päivä kerrallaan ja joka päivä uudella yrittämisellä. Elämä on sen arvoista.
Lähetä kommentti