Jälleen vihreä mato

Uneeni luikerteli jälleen vihreä, pörröinen mato. Ilmeisen samanlainen, mitä aiemminkin, mutta ei agressiivinen. Mato oli ihana ja hellyyttävä kuitenkin samalla nii inha, että unessani sorruin muutamaan ylilyöntiin, jonka seurauksena tuo nätti, ihana ja kiltti mato sitten kuoli. Mato osasi myös hymyillä niin, että sen näki, mutta en kai katsonut. En tarpeeksi hyvin.

Pelko on huono tekosyy, mutta syy.

Mato luikerteli makuuhuoneemme ovelle ja paiskasin kauhuissani oven kiinni. Se ei auttanut, koska seinän ja lattian väliin jäi suuri väli. Sanoin Sinulle, että siitä pitäisi päästä eroon ja olit kanssani samaa mieltä. On otettava kuitenkin huomioon, että juuri Minä tein päätöksen, en juuri keskustellut asiasta.

Sinä yritit tappaa matoa jo lattialla, mutta olit ilmeisen kykenemätön siihen. Se ei vain oikein onnistunut, en ymmärrä miksi. Madolla oli kaksi siipeä, joista toisen sait irti ja silloin Minusta tuntui ensimmäisen kerran kamalalta. Muistan kuulleeni, että kärpäseltä, jos irroittaa siiven, se on sama, kuin irroittaisi käden ihmiseltä.

Mato kietoutui pikkurillini ympärille ja menin paniikkiin. Käskin Sinun kiskoa sen irti ja Sinä kiskoit niin, että mato venyi liikaa ja viedessämme sitä ulos, huomasin keittiön pöydällä muovipussissa vanhoja valokuvia.

Jätin Sinut madon kanssa ja palasin sisälle. Kuvissa oli iloisia ja Minulle tuntemattomia ihmisiä, jotka pitivät matoa sylissä ja hellivät sitä. Löysin myös kirjeitä ja muutaman kuvan pelkästä madosta.

Ulkona päätin, että madon pitäisi saada elää ja jäin empimään, onko se hyvä ratkaisu. Olimme jo kiusanneet sitä niin paljon, entä jos sitä sattuu? Olisiko silloin kuitenkin parempi päästää se päiviltä?

En osannut päättää ja silloin Sinä satutit sitä vahingossa liikaa. Vai olinkohan se Minä? Ehkä me yhdessä, mutta kuitenkin Mato paisui ja meni kippuralle ja tiesin, että se kärsii. Tiputin Madon lumessa olevaan koloon ja kauhoin lunta päälle. Painava jääpala rutisti sen kuoliaaksi.

Naapurin poika tuli juuri kuistillemme, kun Minä irvistin surua ja syyllisyyttä. Halusin vain itkeä ja ajattelin, että olen julma. Itsekeskeinen ja hirveä ihminen. Halusin itkeä tuota matoa heti ja muistin tulipalossa kuolleet kissani, en itkenyt niitäkään heti.

Menin Sinun taaksesi ja vältin katsomasta poikaa silmiin. Poika oli kaunis, kuin enkeli. Muistin katselleeni häntä aiemmin läpi ikkunan, sisään heidän taloonsa.

Filosofia huone

Saksalaisen kauppaketjun liikkeessä on käynyt jonkinlainen laajennus. Tyttö astuu sisään äitinsä ja kummitätinsä kanssa, jota ei kuitenkaan muista nähneensä sisällä. Äiti ja tyttö katsovat tuotteita jokseenkin ihaillen. Kauppaketjun tuotteisiin on sekoittunut toisen vaateketjun tuotteita, kuten sukkia ja hajuvesiä. Heistä se on viihdyttävää ja he erkanevat.

Tilassa on puolivälissä hämärämpää, melkein pimeää ja tyttö päättelee lampun palaneen. Myyjät lajittelevat pimeällä kohdalla tuotteita hyllyyn. Tyttö huomaa ne toiselta puolelta.

Tyttö löytää muoviin pakattua kalaa, mutta ei sellaista mitä ottaisi mukaan. Hän ei näe kalan sisälle, eikä pidä siitä. Hän löytää myös erikseen kissoille ja koirille tarkoitettua, mutta epäilee pakkauksen olevan jotenkin liian löysällä, eikä ole varma uskaltaisiko edes koiralle tuota antaa.

Tyttö huomaa korttihyllyt. Niitä on monta riviä ja erilaisessa telineessäkin. Kaikenlaisia piirrettyjä taidekortteja, joista tyttö pitää ja niitä katsoessa, hänellä menee ajantaju. Tyttö kävelee kassoille tarkoituksenaan löytää äitinsä. Hän näkee äidin astuvan takaisin kauppaan etuovesta ja tyttö päättelee, että hän on tullut takaisin etsimään tyttöä.

Äidillä on vaaleita raitoja päässään, siitä tyttö tunnistaa hänet.

Kassoilla on tuttu poika ja tyttö ojentaa hänelle kaukosäätimen. Poika kertoo hämmästyneenä, että hänkin osaa käyttää sitä. Tyttö kävelee ulos ja istuu maahan, kaupan nurkalle lumihankeen. Siellä hänet ohittaa toinen tuttu poika, jonka tyttö yllättäen muistaa nähneensä sisällä. Poika esittää kaatavansa tytön päälle jotakin kannusta ja virnistää.

Tyttö yrittää päästä useaan otteeseen ylös, mutta jalat eivät kanna ja hän tipahtaa istualteen uudelleen ja uudelleen. Hän katsahtaa ulko-ovelle, jossa kassalla ollut poika seisoo usean tytön piirittämänä ja tyttöä hävettää. Hän vetää itsensä nurkan taakse piiloon.

Tyttö ymmärtää nähneensä unta ja hänen käsissään on unipäiväkirja. Nyt hän odottaakin jotakin saapuvaksi sisältä. Työntekijää, ystävää.

Tyttö ojentaa ystävälleen unipäiväkirjan ja pyytää tätä lukemaan kirjoittamansa tekstin. Ystävä näyttää jotenkin omituiselta ja hieman hermostuu tekstistä. Hän pyytää tyttöä seuraamaan itseään ja he menevät takaisin kauppaan.

Vasemmalla seinällä, siinä n. puolessa välissä on henkilökunnan ovi ja tyttö astuu ystävänsä perässä rohkeasti sisään. Hän vain kertoisi kysyttäessä, kenen kanssa on.

Sisällä on pitkä käytävä jonka varrella on "Filosofia huone". Se on suuri huone, jossa kaksi miestä pelaa kössimailoilla ja pallolla tennistä (ilman verkkoa). Ystävä ojentaa tytön päiväkirjan toiselle miehistä, joka ottaa sen sanomatta mitään ja alkaa lukea, vaikka peli on kesken. Mies nauraa, kun kaksi asiaa ei onnistu yhtäaikaa.

Sota

Moottoritiellä meidät ohittaa punainen pakettiauto,
jolla on perässään peräkärry, mutkassa
auto kaartaa ulos ja menee läpi pyörätien
metsää kohti,
vasta siellä kuski menettää hallinnan



Auto pyörii muutaman kerran etukautta ympäri
ja me hidastamme vauhtiamme
näemme kuskin tulevan ulos autostaan
ja vuotavan hieman verta

Huomaamme takana tulevan auton
pysähtyvän ja päätämme kylmästi
jatkaa


Jätämme auton ja jatkamme kadulle jalkaisin


Näemme siellä tuntemiamme ihmisiä
ja halaamme heitä riemuiten,
he olivat siinä autossa
joka pysähtyi

Minulla on huulessani afta
puolinaamaa on turvoksissa



Pyrin olemaan hiljaa,
mutta välillä on puhuttava

Kaupunki on kankailla peitetty
ja me pelkäämme sotaa
tiedämme, että siellä
olemme loukussa

Sivukadulla on avoin ovi
jonka suussa seisoo vanha nainen
hän kertoo pitävänsä ruuanlaitosta
ja tekisi meille mielellään ruokaa

Me astumme sisälle hänen asuntoonsa

Hänellä on ruoka lähes valmiina
ja niin lautasemme täyttyy
perunamuusista, kastikkeesta
ja persiljasta



Istumme keittiönpöydän ääreen
ja toteamme ruuan juuri oikeaksi
vaihtoehdoksi, pikaruuan jälkeen

Ja lähtömme hetkellä
tutkimme vielä taloa


Eteisestä oikealla on olohuone,
jossa rouva oleskeli sen aikaa,
että saimme syötyä

Vasemmalta meni ovi keittiöön,
josta juuri lähdimme

Jatkettuamme keittiön ohi
vasemmalla tulee suuri patio
jossa on isompi pöytä,
mitä keittiössä ja enemmän tuoleja

Mietin, jos meitä olisi ollut enemmän
olisimmeko saaneet syödä tuolla?


Kääntyessämme takaisin kohti eteistä
koira merkkaa olohuoneen seinään
ja rouva tuo minulle kosteuspyyhkeen
sellaisen suuren ja pyyhin vahingossa
nenänikin siihen, sitten ymmärrän
että kosteuspyyhe ei ollut sellainen
kasvoille tarkoitettu

Nolostun

Me lähdemme

Myrkkyä

Niitä luikerteli kaikkialla ja ne purivat. Näin niiden hyökkäävän päälle ja tarttuvan kuristavasti. Se oli inhottavaa, oksettavaa ja kaikenlisäksi vaarallista, ilmeisesti siinä voisi mennä henki tai menisikin. Sellaista he puhuivat. Minun ei olisi pitänyt kuunnella heitä.

Ne olivat pieniä ja pörröisiä, vihreän värisiä ja hyvin agressiivisia. Niitä pystyi hämäämään, koska ne seurasivat liikettä, eivät liikkeelle panijaa. Siispä heitin välillä maata pitkin esineitä, saadakseni heidän liikkeensä pois päin minusta ja joka kerta, ne menivät samaan lankaan.

En oikeastaan uskonutkaan, että ne ajattelivat mitään. Ne vain elivät ja tekivät, se oli niiden vietti ja siitä ei voi ketään syyttää. Kaikessa hirveydessään, ne olivat hyviä. Näin miten ne venyivät ja puristuivat uhrinsa ympärille. Se oli aivan hirvittävää katseltavaa, ei pelkästään kuolemanpelon takia vaan siksi, että se oli aivan hirvittävän oksettavaa.

Ennen, kuin toiset kertoivat Minulle näiden pienten vaarallisuudesta, olin ollut rohkea. Hyvin rohkea ja rohkeampi, kuin olisi tarvinnut. Suojelin pieniä eläimiäni heiltä ja murskasin hirveitä otuksia jalkani alle. Yhtä paljon heidän ulkomuotonsa ja tapansa liikkua ällötti minua, mutta ei pelottanut ollenkaan niin paljon, kuin nyt.

Eivätkö ne liikkuneetkin nopeampaa? Eivätkö ne hyökkineetkin enemmän juuri Minua vastaan? Eikö niitä ollutkin joka paikassa?

En uskaltanut enää edes liikkua. Nousin korkealle ja seisoin siellä. En tiennyt, mitä tehdä ja ihmettelin niitä, jotka tekivät jotakin. He eivät ymmärrä varoa. Näille otuksille on tehtävä jotain, niistä on päästävä eroon! En halua nähdä niitä enää, en halua tuntea vaaraa! Minua väsyttää..

Muistelin mennyttä aikaa ja elämän helppoutta, olisiko enää koskaan mahdollista elää niin.

Pitkin rautateitä tiensä veivät heitä

He olivat jälleen matkalla. Oli jännittävää ja outoa, ketään ei oikein tuntenut, silti moni tahtoi olla heidän ystävänsä ja tarjota heille jonkinlaista viihdykettä. Johonkin he jäivät pitemmäksi aikaa, vaikka hukkasivatkin siellä toisensa, ehkä useammin, kuin kerran.

Ihmiset kerääntyivät istuumaan ja odottivat. Heitä oli paljon ja meitäkin jännitti. Nämähän saattoivat olla vaikkapa festarit, jotakin mukavaa olisi joka tapauksessa tiedossa.

Osa heistä oli kuitenkin hukassa tai vielä matkalla. Kaikkien suuntana oli kuitenkin sama paikka ja siellä he nyt istuivat, istuivat ja odottivat. Odotuskin oli mukavaa ja siirryimme paikasta toiseen, jopa sermin taakse vain keskenämme olemaan. Siellä sai levätä.

Olut ostoksilla

Oli pimeää. Tyttö kantoi mukanaa suurta lautaa, johon oli hakattu nauloja pystyyn. Se kävisi aseesta, tyttö tuumi ja ihmetteli, miksi hänellä sellainen oikeastaan onkaan. Hän matkasi kioskille ja huomasi ihmeekseen sen edessä pojan auton. Tyttö ei ollut enää pojan ystävä, mutta luuli silti tietävänsä, että pojalla ei enää ole ketään tässä kaupungissa ja miksi juuri tuonne kioskille? Sehän oli tytön kodin lähellä.

Tyttö luuli jopa hetken, että poika olisi siellä hänen vuokseen, mutta erehtyi. Pojan seuraan liittyi toinen poika ja he astelivat ennen häntä kioskin sisälle. Tyttö asetteli lautansa nätisti pystyyn kioskin nurkalle ja meni sisälle. Ovella he näkivät toisensa, koska pojat ehtivät jo suorittaa ostoksensa ja tyttö tervehti heitä.

Pojat tervehtivät takaisin ja tyttö hoiperteli tiskille, Ottaisin kaksi olutta.

Myyjä kysyi kumpaa kahdesta vaihtoehdosta tyttö mieluummin ottaisi ja hän valitsi. Hän ei tunnistanut kumpaakaan merkkiä ja olisi oikeastaan halunnut ostaa enemmänkin, mutta ei kehdannut. Hän huomasi noiden kahden vaihtoehdon alla pienen tölkin kukkoa ja olisi halunnut edes sen tilata ostoksiin mukaan, mutta ei kehdannut sitäkään.

Hänen ostamansa oluet olivat 1/2 litran pulloissa ja viinipullon malliset. Lasi oli ruskeaa ja tyttö epäili sen olevan sellaista tummaa olutta, mitä hän ei ollut koskaan maistanut aiemmin.

Pitää vain toivoa, että se on hyvää, hän mietti.

Kun viholliset ovat, sekä - että

Paistoimme kanaa
molemmat omilla pannuillamme
ja sinä panikoit omastasi

Se ei ole hyvää,
jos toinen puoli palaa
sanot

ja kun sekoittelen ruokaasi,
omalleni käy samalla tavalla

Kerron sinulle,
että en varmaankaan
mene kanssasi kihloihin
tai naimisiin

Se tarkoitti sitä,
että jossakin tuolla
on joku toinen
minua varten

Ja olin ihmeissäni



Parkkipaikalla oli liuta autoja
ja aivan hirveästi tuttuja,
ellei Minun niin Sinun

On talvi ja pimeää

Kuljen ympäriinsä

Alkaa paukkua



He pakenevat, yksi ystävä
meidänkin autostamme

Toinen istuu odottamassa
ja kysyn häneltä Sinusta

On hienoa,
että voin kysyä
Sinusta



Olet hyvin lähellä ja tulen luoksesi
ystäväsi on oikea tilannekoomikko
ja vitsailee,

lähdettekö euron päiville?

Me hyppäämme yli reunan
tuntemattomaan
meren jäälle

Pelkäämme kaikki omien
jalkojemme puolesta,
sitten toisten



Ystävämme satuttaa jalkansa,
mutta meillä ei edes ollut
suunnitelmia

paitsi paeta,
kuten muutkin

Taisimme tietää sanomattakin,
vaikka vaihtoehtoja pyörittelimme
että tätä sotaa, me emme ylläpidä



Loppu