Tunnustus, unesta opittu

Tiesin vain vihani Sinua kohtaa, mutta huomasin että tulit ja pitelin sylissäni, kuin onnellisin ihminen maan päällä ja ymmärsin. Se riitti. En ole enää vihainen.

Lehtikioskilta kirjastoon

Tyttö katseli lehtiä erään kauppiaan kioskissa. Kauppias suositteli tytölle nalle puhia ja muita sarjakuvalehtiä, mutta niitä tyttö ei halunnut. Hän löysi hyllyjen välistä aikuistenlehtiä, joita oli etsiskellyt ja piilotti yhden paitansa alle. Tyttö juoksi ulos kioskista tietäen, että kauppias tulisi huomaamaan pian varkauden.

Liikkeen ulkopuolella tyttö nousi ilmaan ja lensi ripeästi eteenpäin. Matkallaan hän tapasi erään tarkkasilmäisen miehen, joka huomioi ääneen tytön kädessä olevan lehden. Hän tarjoutui lähtemään tytön mukaan lukemaan sitä. Tyttö pysähtyi ja heissä vallitsi yhteisymmärrys.

He jatkoivat matkaa kirjastolle päin, tyttö yhä ilmassa, mies astellen ripeästi vierellä. He piiloutuivat kirjaston pieneen huoneeseen ja kuulivat, kuinka ovi naksahti lukkoon. Kirjastonhoitaja oli sulkenut kirjaston tältä päivältä.

Talossa

Mies oli jonkinlaisessa vaarassa joutua vaaratilanteeseen. Sitä olisi auttanut, jos eräänlainen paperi olisi saanut olla "kasassa". Tyttö muisti repineensä yhden jo aiemmin ja häneen eteensä tuli niiden osia. Hän näki niiden itsekseen palautuvan yhteen ja säikähti. Ne pitäisi polttaa.

Mies oli vallaton ja ihana, levoton, hieno, kaunis ja hyvä. Tyttö Rakasti häntä enemmän, kuin mitään koskaan.

Ensimmäinen päivä meni molempien sekoillessa ihmisyyttään, he iloitsivat ja rakastivat. Toisena päivänä tyttö jo katsoi televisiota muiden kanssa ja mies kärsi tylsyydestä, sekä järkytyksestä.

Mies jätti kolmannen viestinsä tytön kirjan väliin ja tällä kertaa suomen kielellä. Hän pyysi tyttöä heräämään ja tyttö vastasi olevansa hereillä, mutta hän ei voi käyttäytyä sen mukaisesti. Mies pyysi tyttöä iskemään hänet uudelleen, suutelemaan häntä ja hellimään. Tyttö olisi halunnut.

Se ovi

Tässä maailmassa ei ole mitään muuta,
käytävä, jonka päässä olohuone
käytävä, jonka päässä ovi

Lukko on rikki

Tiedän vain, että ovi on lukittava
uhka tulee ulkoapäin
enkä edes tiedä
mikä

Väännän ja käännän, käytän kaiken mielikuvitukseni

Onnistun

Tässä maailmassa ei ole muuta,
vain tämä asunto
vain tämä ovi

jonka poika avaa juosten pelottomasti ulos
pois luotani, enkä edes tiennyt
hänen asuvan täällä

Juhlat ihmisille, aika kuluu

Juhlivia ihmisiä kaikkialla. Liikkuvat paikasta toiseen ja Minä siellä. Saan tekstiviestejä kaimaltani, jota en tiedä tuntevani. Hän uhkaa etsiä Minut käsiinsä ja on varma, että löytää, koska on saman niminen kanssani. Se on mielenkiintoista. Olen kiinnittänyt rintaani pinssin, jossa lukee nimeni.

Näen ystäviä kaikkialla, mutta en liity kenenkään seuraan. Joudun selittämään pinssiä. Kello käy myöhempää.

Ulkona on pieniä punaisia mökkejä ja suuri aita. Jäät nukkumaan mökin vierelle ja huomaan entisen hyvän ystäväni nukkuvan lähellä. Katseeni herpaantuu ja jään hänen eteensä seisomaan juuri, kun hän herää.

Nauran ja huomioin olevani hyvin onnellinen. Hän pyytää Minua kanssaan katsomaan cmx:ää. Suostun, mutta menen paikalle yksin ja etuilen jonossa. Ovessa lukee 6 €, mutta portieeri päästää sisälle ilmaiseksi.

Asetun eturiviin, jossa kaksi tuolia ei ole mahtunut samaan riviin. Asetun siihen, joka jää hieman toisen taakse ja jään vain siksi aikaa, että huomaan lavalla todella olevan cmx:n.

Kello käy.

Katson ihmisten humaltuvan ja tuumin, että tässä vaiheessa pitäisi varmaan olla joku kainalossa. En osaisi kuitenkaan etsiä ketään, joten jatkan matkaani jonnekkin, jossa olisi hieman rauhallisempaa.

Löydän itseni kummitädin talon ovelta, johon Minulla on avain. Aukaisen oven, koska haluan nähdä hänen kissansa. En pääse eteistä pidemmälle, koska Minua pelottaa. Jo aiemmin kävin huoneessa, jossa sähkölamppu ei toiminut. Täälläkin pitelin kynttilää kädessäni.

Peräännyn takaisin ulos näkemättä mitään ja yritän lukita oven, mutta se ei pysy kiinni. Mies kääntää Minut ympäri ja uhkaa väkivallalla. Sanon hänelle, että se ei käy, Minun on lukittava tämä ovi. Joudun potkaisemaan hänet irti ja hän jää ihmettelemään ovea kanssani.

Takanamme aukeaa suuri näyteikkuna, jossa seisoo tyttö käsitöiden keskellä. Menen sisälle ja olen ihastuksissani. Kaikki on kaunista ja halpaa. Jotenkin arvelen, että kaupassa ei makseta veroja, mutta Minua se ei haittaa ollenkaan. Olen siitä mielissäni.

Pienet muistikuvat, mutta suuret ratkaisut

Hän puukotti tytön ystäviä. Hänellä oli pakkomielle tyttöön. Hän Rakasti tyttöä.
Hän oli luonteeltaan hyvin tasapainoinen ja rauhallinen, hyvin rakastava, silti hieman hullu ja pelottava. Ainakin häntä paettiin joukkovoimin. Hänellä on kasvoillaan usein valkoinen maalaus. Hän on tässä tarinassa kuvattu hänenä. Kohtaukset eivät välttämättä ole järjestyksissä. Ne ovat vain asioita, joita muistan.


Kohtaus 1.

Kaikki ystävät ovat jo kuolleet, tyttö havahtuu uneensa ja päättää katsella kaiken uudelleen, tietoisena siitä, että asiat voivat jonkin verran nyt muuttua.

Kohtaus 2.

Huoneessa pohditaan monen ihmisen voimin, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Selvää on, että tyttöä ei missään nimessä voi luovuttaa tuolle hullulle ja kaikki ovat valmiita puolustamaan. Ihmisiä on paljon.

Kohtaus 3.

Tyttö yrittää lentää miestä pakoon, mutta ei pääse tarpeeksi korkealle, vaikka kuinka yrittää ja hän on pitkä. Tyttö joutuu pudottautumaan hänen syliinsä. Sylissä on hyvää ja turvallista. On kuitenkin paettava.

Katsellessani tyttöä ulkopuolelta tulen siihen tulokseen, että hänen olisi otettava vastuu. Hän antaa ystäviensä kuolla, mutta itse pakenee heidän selkiensä taakse. Hämmennyn ajatuksesta, koska huomaan olevani itse tuo tyttö.

Tyttö tärisee nurkassa ja valmistautuu kuolemaan, mutta onnistuu siinä hyvin huonosti. On siis paettava.

Kohtaus 4.

Hän juttelee äitinsä kanssa, joka palvoo poikaansa. Hän sanoo äidilleen, että äidin olisi aika kuolla nyt ja äiti ojentautuu selälleen makaamaan. Hän ottaa rohkeasti viillon puukosta ja palaa tytön luo. Tyttö tietää hänen jollakin tavalla vuotavan verta jostakin ja kuolevan kohta.

Kohtaus 5. - viimeinen taistelu

Hän sieppaa jotenkin tytön koiran ja ilmeisesti myös jonkun ystävistä. Hän jättää jälkeensä viestin, eikä tyttö ystävineen keksi muuta, kuin suostua ehdotukseen. Tyttö menee yhden ystävänsä kanssa hänen luokseen. He astuvat sisälle eräänlaiseen kommuuniin, ilmeisesti köyhille tarkoitettuun. Ovella on pyykinpesukone ja kaksi astianpesukonetta, kaikki ovat tai ovat olleet käytössä. Nainen kertoo heille ylpeänä, kuinka nämä asiat ovat hyvä juttu. Ne toimivat kolikoilla ja tyttö ajattelee, että on törkeää maksattaa näillä ihmisillä noista asioista. Tyttö on kuitenkin naiselle kohtelias, koska hänellä on muuta huolehdittavaa.

He koputtavat hänen ovelleen ja jännittävät. He tietävät, että jotakin ylireagointia tulisi todennäköisesti tapahtumaan. Hän avaakin oven ilman kasvomaalausta ja näyttää aivan tavalliselta, he yllättyvät hieman sitä.

He puhuvat hänen kanssaan ja saavat ainakin koiran takaisin. Ystävä nostaa sen syliinsä. Se on iso koira. Se on tytön koira.

Yhtäkkiä mies ojentaa kättänsä joka pitelee puukkoa koiraa kohti ja tytön ystävä väistää niin, että puukko hipaisee tytön kaulaan pienen haavan. He pakenevat. He juoksevat ulos.

Ulkona talon muut asukkaan piirittävät heidät. Käy ilmi, että tytön ystävät, sekä siepattu, että mukana oleva, ovat jollakin tavalla kuuluisia. Ilmeisesti amerikkalaisia näyttelijöitä. Tyttö pääsisi yksin pakenemaan koiransa kanssa, joka nyt juoksee vapaana. Järjestysmiehet kuitenkin saapuvat paikalle ja auttavat myös ystävän pakoon.

Häntä ei näy missään ja toinen tytön kuuluisista ystävistä on kadonnut. Tyttö tietää hänen nyt saaneen puukosta, eivätkä he palaa takaisin.

He patistavat kaikki tytön ystävistä matkaan jalkaisin ja he juoksevat pitkälle metsään. Heidän edessään on talo ja talon tyttö huomaa heidät siellä. He ovat talon pihamaalla. Heitä ympäröi lasiset seinät, jossa on vain kaksi oviaukkoa.

Talon tyttö pitää heistä ja he saavat jäädä, jossakin vaiheessa myös talon tytön vanhemmat antavat luvan.

Tyttö ojentaa talon tytölle purkan ja hän menee sen kanssa nukkumaan, sillä on jo yö. Talon tyttö näkee unessaan pellen kasvot, jotka maanittelevat häntä kertomaan tytön sijainnin ja hän kertoo. Tyttö aavistaa hänen voimiaan ja tietää hänen olevan tulossa.

Tyttö herättää nukkuvat ja vaatii heitä piiloutumaan läheiseen ojaan, mutta kaikki eivät piiloudu vaan osa jää seisomaan, niin että hän vain kävelee paikalle ja huomaa jokaisen. Tyttö patistaa kaikki ulos lasihuoneen nurkista, joissa on salaluukut. Muutama ihminen jää juttelemaan hänen kanssaan, joka rauhallisesti istuu paikallaan, eikä vaikuta ollenkaan vaaralliselta. Tyttö menee takaisin sisälle pelastamaan ystävänsä ja tönii heidät pois.

Nyt tyttö tietää, että on itse otettava vastuu. Tytön on kohdattava hänet.

Lentämisestä

"Tyttö lentää! Se lentää!"

Niin he huusivat. Varsinkin se yksi poika, joka epäili häntä. En voinut neuvoa, kuinka se tapahtui, mutta lentäminen oli varsin helppoa. Ainakin oli, kunnes tämä nainen ilmestyi.

Ulkotilat muuttuivat sisätiloiksi hänen huolehtiessa asioistani.

Minulle kävisi kuulemma huonosti, kun näin lensin muiden nähden ja nyt sitten, törmäilin sähköjohtoihin. Niitä oli kaikkialla.

Eikä lentäminen ollut enää mukavaa. Pelkäsin saavani iskun.


Virta oli sameaa. Siellä täällä oli mättäitä, joista kasvoi suuria koivuja. Toisella puolella virtaa oli kaupunki. En ollut enää varma osaisinko lentää, vaikka se kävikin mielessäni. Veteen tipahtivat ensin koiran hihna ja sitten kaksi paitaani.

Kiersin koivua pienellä mättäällä, johon olin loikkinut matkallani eteenpäin. En oikein tiennyt, kuinka onkisin tuon paidan vedestä. Se kuitenkin oli saatava, en halunnut saastuttaa. Käsissäni oli vielä toinen koiran hihna ja valjaat ja ne meinasivat mennä samaa tietä. Ripustin ne puun oksalle ja ongin paidan vedestä. Hihna jäi sinne.