New York -48

Menneisyyden new york, upeana, kuvitteellisena
Lammet, joet, purot ja kaupunki
sopusointuinen nykyaika, puhdas eilinen
Vuosi -48, kirjoitettu

Menneen ystävät ojentavat lahjat käsillään
tuoksut parantavat värit
ja kauneimmat karkaavat silmille
koneeton, vaikkei sittenkään

Kampaamossa jutellaan
ja siellä missä leikataan,
juostaan ulos pipo päässä

Nykyaika juoksee menneen perässä
jottei menisi hukkaan, kuin neula
heiniin

väsynyt hengästyy hetkessä,
mutta on tarpeeksi nopea

Asunnosta katolle, kaduilla virtaa vesi
Askel sotilaan tieltä
ja nurkkaan veistetty kivipatsas
tipahtaa veteen loiskahtaen
virta vie tai sitten uppoaa

Tyttö loikkii reunalla
katoaa raameista
huoli rakkaudesta

Presidentti murhattiin,
kuin silloin
Jumala pyysi juoksemaan
takaisin

Jaffat tulloo, pois alta

Yhtäkkisen järkyttyneinä ja peloissaan, syytellään
Ottaisitko otteen sormestasi, piilottaisit taskuusi
tai kääntäisit rohkeasti sen itseäsi kohti

Saippuakupla karkaa huulien välistä ja poksahtaa
paidan rinnuksille jää tahra

Panikoivat virkamiehet lässyttelevät iloksemme,
kuin pienet vauvat

Nauramme

Voi miten herttaisia
itkullaan yrittävät komentaa

Vaippa on likainen,
mutta äiti on puhdas
ja pessyt kätensä

Lapset leikkivät hiekkalaatikolla
se on talonyhtiön

Rakentaminen loppuu;
kun hiekka on vähissä,
linna liian korkea
tai pelaajat väsyksissä

Nyt on vähän kaikkea

Tuoliin on poltettu tupakalla reikä

Ahnaan puolisoksi tunnettu
tulee vaatimaan tuntuvia korvauksia
Ei puolisolleen, Ei itselleen
vaan mummolleen

Veli toteaa sen kohtuulliseksi
Sisko ei ole asiasta niin varma
ja kivahtaa,

ettei tuoli voi millään olla
kolmensadan
euron arvoinen.

Ahnaan puoliso häkeltyy
ja sisko muistaa,
miksi häntä ei pidetä mukavana
vaan tylsänä

vaikka hän on hauska
niille
ketkä kuuntelevat

Veli soittaa suoraan mummolle kysyäkseen
ja väittää sitten siskolle, ettei mummo
sanonut uutta hintaa
vaan aikoi miettiä asiaa

Sisko ei usko
Se ei vaan kerro hänelle,
ettei hän taas kivahtaisi

Yläkerrassa katsellaan videota asunnosta
erilaisesta, johon kaikki rakennetaan käsin
ja huolella
mitään ei osteta valmiina

Sisko katsoo kiinteistövälittäjää ja naurahtaa,
tuollaiseen taloon ei edes välittäjällä olisi vara

Miten niin?

koska eivät välittäjät tienaa niin paljon

Sisko myöntää itselleen
voivansa olla myös väärässä joskus

Rikollisen mieli, löytyykö geeni?

He osaavat lukea sanan ajatuksesta
sanan sieltä, toisen täältä

Pelkurit esittelevät kykyjään
kiertää silmät
kiertää korvat
mutta puhetta, sitä riittää

Ne kolme apinaa, tiedättehän

Kahden äänen alle peittyy helposti yksi hiljainen
joka ei oikeastaan edes puhu

Mitäpä puhuisi?

Myy totesi isästä,
että hän vain vetää sisään
eikä puhalla ulos

Se ei ole hyvä,
mutta erittäin hyväksytty
itseasiassa ulos ei edes saa puhaltaa
ei meillä

ja puukot heiluu

Äiti vastaa;
Isä tietää itse

Myy kysyy;
Tietääkö?
Tiedätkö sinä?

Ei kukaan tiedä

Mitä?

Mitään.

Tilatut ongelmat ja on omatunto

Ikkunan vieressä, siinä sängyllä
auringon paisteessa ja merikaupungissa
uhri istuu ja odottaa, antaa kiltisti verinäytteen
Näitä kerääntyi pussillinen
ennen murhaa

silputtiin paperi roskikseen

Raskaustestejä, näyttämässä tulosta
pussissa piilossa ja hukassa
vapisevat
kuvioita
pelottaa

Ulkona jäätelökioskeissa myyjät pyörittelevät erilaisia palloja
lasiin tai vohveliin
Iso vai pieni?
ISO
päärynä, kiitos
(onpa se pieni)

Kolme testiä niistä taskussa
tarkoituksena upottaa
vesi on kirkasta ja matalaa
nainen sukeltelee, kuin merenneito

Sinne hukutetaankin tyhjä pullo
joka kelluu
ennen täyttymistään

Testit taskussaan pakenee

koeajossa auto
mies vitsailee olevansa liikkeestä
nyt sekin pelottaa,
sitten haistatellaan

Kaatopaikalta he löytäisivät testit,
kun siellä on se ruumiskin

Läpinäkyvät

Bakteerit ihon pinnassa, pitävät kiinni
kuin muurahaiset koiran turkista
Nypin niitä yksi kerrallaan
ja huomaan niiden kivunneen huulilleni
suuhuni, mutta ilman peiliä
on pyydettävä apua

Ja apua sain
Tyttö nyppi
yksi kerrallaan
mutta kyllästyi

Niitä on niin paljon

Poika jatkaa siitä
mihin tyttö jäi

silti vapisen

Vatsaan päästessään
ne perustaisivat kodin

Sosiaalinen Apina

Hullun hurmiossa, sytytän tupakkani iltaisin
imen keuhkoni täyteen tappavaa savua ja nautin
nikotiinista

Hullun hurmiossa, avaan pullon
kulautan kurkkuuni nopeasti ja nautin
alkoholista

EI!

Selkä seinää vasten kuuntelen
näen, sen mitä voin
ja huomaan

valehtelevani

Nautin nostaa tupakan huulilleni
ja puhaltaa savua
harmaata, paksua
joka ylettyy pitkälle ja hajoaa

Se on jännittävää

Minun suuni tulvii savua
Minun suuni on tulessa
Minä tapan

Nautin kilistellä pulloani, juoda suoraan suulta
Ahmia ahmimisen ilosta ja liikaa, aivan liikaa
euforia humalasta, kavalaa Rakkauden herättelyä

Odotan lempeää riivaajaani
tuomaan hulluuden kasvoilleni

Oikotieni hetkeen ja nauran välittömänä
Olen lempeä ja hyväksyvä, hassu ja
typerä

Itkettää ja naurattaa, Sattuu kamalasti

Sisko nipistää niin, että kyyneleet valuvat silmistämme
hän pyytää katsomaan viereiseen pöytään,
joka on epäkunnossa tai väärässä asennossa
ja sanoo, että tuossa isän olisi parempi istua

Hysteriassa anellaan armoa, vannotaan rakastavamme
emme uskalla liikahtaa, jotta hän ei nipistäisi lujempaa
Sitten kyllästyneenä kuitenkin siirrämme käden pois

Ikkunasta näemme valtavat punaiset omenat,
joita on paljon, herkullisia ja suuria
Kierrämme etuoven kautta takapihalle
ja ojennamme kätemme

Hakkaamme pään lampaalta irti
Aivothan ne olivat?
Kuivataan ensin?

Valutamme pahoinvoivina nesteet ulos

Sisältä katsoimme
puun kantavan hedelmää valtavasti
Nyt ihmettelimme
kuinka vähän lampaita olikaan jäljellä

Sisko näyttää, miten omenasta
kuin itsestään
tipahtavat kuoret
ja olemme ihmeissämme

Siinä kuistilla istuessamme
huomaamme omenat keveiksi
melkein ilmaksi

Hieman sekaisin, heräsinkö? Poistinko jo hälytyksen?

Mitä kello on?

On Mustan kahvin aika ja koiran jätökset lattialla
ja sitten juoksemme myöhästyneenä sinne
minne?
joidenkin mukaan kaikkien tulisi mennä..

ja mielellään ajoissa, aikataulussa
mittarissa, keskiarvoiseen normaaliin
kaaoksen kaltaiseen tyhjyyteen
hiljaisuuteen ja tylsyyteen

ylimääräistä vaivaa tuottavat tuollaiset
täysin epänormaalit, rikkinäiset

mitkä?

narri huutaa ja tietää aiheuttavan paheksuntaa
pelonsekaisia naurahduksia ja suoranaista vihaa
selän takana roihuaa
tuli ei tartu, ellei sitä pyydä

KIIRE

juokse

juokse minkä ehdit

juokse niin lujaa, ettet muuta ehdi

Tienviitat osoittavat väärään suuntaan, Rakkaimmat tönivät eteenpäin
ja kehujen saattelemana, on helppoa kävellä suoraan turmioon
Asetella vain peilin edessä nenä korkealle, osoittaa taivasta
hieman syytellä
ja huomata,
kuinka tietää kaikenlaisia paremmin,

koska on oppilaitos ja opettaja
rehtori, päiväkotitäti, lääkäri, poliisi
ja kymmenen politikkoa,
sekä kokonainen kansa

Vastaantulijat nostavat kättään
niiden puhe on järjetöntä
tsirptsirp

he eivät tiedä mitään

Viisasten kivessä, koira ontuu jalkaansa

Trampoliineilla pomppimassa, suurissa saleissa
isommalta pienemmälle, isoimmasta isoimmalle
ylös korkealle ja alas joustavalle matolle

kasvot työnnetään aivan meren pinnan päälle
on tuoksuteltava sitä, kun on sitä
mihin kaatavat ulosteemme
sellaisenaan ja yleensäkin

Urheilija kertoo; vesi on voimakas, arvokas elementti
useaan kertaan toistaa; elementti

Koirat ulvovat kuuta, on noituuksien aikaa ja vainojen
Kenet korotetaan polttamalla? Kuka osaa, vaikkei osaisikaan
Kuka tietää, mitä ei voi tietää ja ketä kiinnostaa?
mikä ei kiinnosta?

Kenet hukataan hakattuihin metsiin, kuka on se?

Tämä enkeli eksyy ajoittain ja kuvittelee, että hän on viisaampi tai parempi
koska sai lahjan, joka jollekin toiselle olisi voitu antaa yhtä helposti
enkeli huvittelee sukeltelemalla matkoja, jotka tuntuvat liian pitkiltä
ollakseen poron kusemaa, vaikka toki narri ei väitä vanhemmilleen vastaan
paitsi omilleen ja ilma loppuu

Tämä enkeli on päättänyt jäädä pohjaan asumaan
näin on helppoa tai niin luulee, unohtaen
mikä jutun nimi nyt oikein olikaan
Kirjaa kasvoistaan merkit sääntökirjaan
nyt näin

Tämä piru pelkää olevansa vähemmän ja raivaa raivokkaasti tietään
tietokoneruudulleen, ja taskuunsa, muovin sisään
voidakseen ostaa talon lampaineen, vapauden
mitä tahansa ja hukkuu, koska ei voi ilman olla onnellinen

Kateellisena ilmakuplille, joita ei kuitenkaan näe
Kateellisena kohoaville, heidän kevyista kantamuksistaan
Huutaa raivoaan, huulillaan tyhjä hymy ja hetkellinen autuus
Piru ostaa vielä jotakin ja pakenee autoonsa nautiskelemaan

Jumala ei sano mitään.
Jumala on hiljaa.

ja niin sen tulee ollakin.

Itse saatanakaan ei sano mitään.
Vain mölyää.

ja niin se tulee olemaan,
kunnes

meri kuohuaa ja aallot hautaavat alleen

Nooan arkki
odottaa

Oletko jo selvittänyt sen?

Kesä talviunessa

Karhut tulevat jälleen ja pelko pimeästä kalvaa, olen palannut ajassa taaksepäin
olen yhä se pieni tyttö ja käsittämättömien pelkojen kalvama
sen saman, joka sai hyppäämään sänkyyn ja piiloutumaan suojelevan peiton alle
ristimään kadet, kuten oli opetettu ja puristamaan muutaman kyyneleen,
säälistä eloonjääneenä
nukahtanut tai nukutettu, yhä kaikki
hyvin sikeässä unessa

Kuistilla on valot ja on mahdotonta nähdä pitkälle metsään
kuulen rasahduksia, kuin askeleet
ja avaan oven huutaakseni sisälle:

puhu minulle
sano jotakin
tule kanssani ulos

ja sitten yöllä, näen päivän

Näemme karhun lapsensa kanssa ulkona, luulemme niitä joksikin muuksi
vähemmän vaaralliseksi kohdata, mutta juoksemme pian sisälle
ikkunasta näemme noiden lähestyvän ja ehdin huutaa ovea lukkoon
kukaan ei kuitenkaan ehdi sinne asti ja karhut tulevat sisälle
Olen kauhuissani lapsen lähellä, siirryn hitaasti kauemmaksi

Me pelosta jäykkänä, yritämme pysytellä rauhallisena
vaikka nämä vaikuttavat mukavilta ja vaarattomilta,
olemme hyvin varovaisia

Ne istuvat sängyllemme ja valittelevat märkiä sukkiaan
tarjoan heille omiamme, jotta he lähtisivat pian pois
Olen huolissani omasta mukavuudestani,
toimiiko se minua vastaan?

Tulevatko nämä uudestaan taloomme?

Mutta, mitä muutakaan voin tehdä?

Maailman nopein mies ei pysähdy kilpailemaan

Tik
Tak
Tik
Tak

Kello huutaa

Oletko jo myöhässä? Minne olitkaan menossa?

Kerron; Sinne, mistä tulitkin.

Juoksevat kilpaa piirissään, ennen otettiin käsistä kiinni ja laulettiin
nyt tönitään ja pilkataan.

tiellä on aina joku joka tupeksii
etumainen myöhästyy vihreistä
viimeinen menee punaisilla

Kaiken tietävät kertovat, että suurinosa väsymyksestä on laiskuutta
pään sisällä on ydinvoimala, käyttää vain murto-osan
ja loput myrkyt nakataan pois silmistä
säteilköön, niin sanotaan
ei se ole saastetta, niin kerrotaan



Raahen seudun tekstiviestipalstalla on käyty tiukkaa vääntöä asiasta ja argumentointi on puolustajilta lähes kokonaisuudessaan tällaista: Ydinvoiman vastustajat on tyhmiä.

Ilmeisesti näillä "viisailla" on sellainen käsitys, että ydinvoima on puhdasta energiaa ja se joka muuta väittää, on tyhmä.

Lisäksi joillakin pyhäjokisilla (ehkä jopa raahelaisilla) näyttää elävän sellainenkin käsitys, jonka mukaan he henkilökohtaisesti rikastuisivat tällaisesta voimalasta.

Padot

Hetkessä unensa unohtanut, aamupäivään mennessä
Nukutun yön mielenkiinto laantunut, muistista kadonnut
Voimmeko tuntea eilispäivän, yötä edeltäneen?
Voimmeko tietää eilisen opetuksen, nähdä silmillämme?
Näkijät aikanaan, tarinan kertojat ja laulajat, shamaanit
noidat, viisaat ja vanhimmat, ne muut

Nykyajan laiskat ja väsyneet

He joille suotiin aikaa, jotka suovat rauhan ruumiilleen
tarkoin näyistään tietoisena, välittivät oppimansa niille
joille muisti ei niin helposti avaudu tai jotka

Pelkäävät

Käärmeiden lapset, vain alistumisen oppivat
tai pakottamisen jalontaidon

Joskus piti houkutella tehtaisiin

Oli työsuhdeasuntoa, lomapaikkaa, kaupunkihuoneistoa jne

Juoksevat lapset kesytetään penkeilleen, pöytänsä ääreen
45 min ja välitunti, ihmetellään kasvavaa mahaa
ja mielenterveysongelmaa

Elämän sätkynuket ottavat kunnian teoistaan,
vaikka särkyivätkin

Pirstaleiksi

Maailma kuolee

Puristaa katseestaan ulos myötätuntoa, en nyt oikein kuunnellut, huomauttaa itselleen
mutta varon katsettani, jääköön mieleni tyhjäksi, olkoon se turhuutta, hänen mieltään en pahoita
Hän kertoo isästään ja siitä, kuinka tahdottomia olivat ennen viimeistä pamausta
paitsi se yksi niistä, joka miehen omi itselleen tai niin sanottiin
Katkeruutta tuskin häivääkään vain toteamus asiasta, josta voisi iäksi loukkaantua
Ulkomailla opas halusi esitellä suomalaista naispoliisia, joka pitkän taistelun jälkeen sai tittelinsä
ja sitten liitettiin paheksuntaa, koska joku ei tahtonutkaan olla nähtävyys asussaan

Pitkät pellot olivat syrjäyttäneet metsien puut ja nyt ne jäljellä olevat, julistettiin uhanalaisiksi
siitä taantuneiksi tituleeratut näreissään purkivat vihaansa lehtien kirjoituspalstoilla
kun koko maailma estää yksilön rikastumisen ja vaikkei koskaan muiden saavutuksista hyötynytkään
juuri tästä saattaisi

Lintujen rakastamalta rannalta haluttaisiin kesämökit kaataa ja koko paikka asfaltoida
ei se haittaa vaikka meret lämpenee, niin sanovat
ei se ole ympäristön saastuttamista, ei myöskään satoja-tuhansia-vuosia-säteilevä-ydinjäte
itseasiassa, he eivät taida tietää maatuuko se koskaan, ei se haittaa, niin sanovat
ei se ole ympäristön saastuttamista, ongelmahan on (samat sanovat);
tyhmä ihminen

Niin. Taidatte olla oikeassa.

Lintu laulaa

Normaalien joukossa, hukkaan mennyt, kävelee, eikä löydä sanoja kertoakseen
Sitä miettiessään hukkuu hetkellisesti, kyyneliin ja tuskan huutoihin
joita tuuli tuo tullessaan, kaukaisista maista
Hän on tuskassaan vahva ja silti häntä säälitään,
jatkuvasti asioista, jotka ovat merkityksettömiä
Hän on rakas itselleen, eikä kuljeta autollaan ylimääräisiä matkustajia

Ihminen voi niin pahoin, että maapallokin sairastuu ja sylkee hysteerisille jaloillemme vettä
vaikka kertovat uskottomat, uskoville ja toisinpäin, kaikki ovat vakavissaan ja silti
kykenemättömiä ymmärtämään, mitä nuo sanat tarkoittavat

On pestävää, kun termiitit ottavat kotinsa talonrakenteista
pirulaiset myrkytetään pyhällä vedellä, rakkaudesta
ennen, kuin koko talo lahoaa terävien hampaiden alla

Vapahtaja vapauttaa kaikkeuden helvetistä

Aurinko polttaa kivetyksen niin kuumaksi, että jalkoihin sattuu
Siinä kuivuvat nesteet, palavat puut ja räjähtävät pommit

Kaupunkien vetovoimaiset puutarhat kaadettiin talojen edessä
noihin asutettiin onnettomat vanhukset iästään välittömänä
ja vieressä jatkuvasti pauhaavat koneen äänet
kuolevat särkyneisiin sydämiin
Nuoret, joita kukaan ei opettanut oikeaan rakkauteen vaan omistukseen
hallintaan, kontrolliin, yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin
ja kaiken saaneet rajottavat Rakkaudesta
mitään saaneet kaikesta

Jossakin pimennossa elävät pyhät ihmeet, nauravat ja laulavat
tälläkin hetkellä, Rakastavat viimeistä päiväänsä, tätä päivää
tätä hetkeä, kiireettömyys on yksinkertaisin keino

Kahleita kolistelevat, näkymättömät ja katoavat kummitukset,
huutavat ääntään käheäksi
mutta eivät huomaa toisiaan
kuin savuverho peittää näkyvyyden omat oikeat vastaukset
ja paremmat tiedot, taidot, luoda ympäristö

Koneet kantavat tuhoavan viestinsä ja me olemme koukussa
tuohon hedelmäpeliin, joka asuu jokaisessa kodissa ja
jokaisen kodin ulkopuolella
kaupungissa ja maalla, kaikkialla

paitsi siellä

missä lintu laulaa

Sanoja, saappaidenpohjista ja loppuun palaneista kattiloista

Hiljaisuuden onnellinen autuus, joka unohtunut on kaikissa äänissä
seonneet lakkaamatta soittavat epävirettään, jotta kiireessään pääsisivät nopeasti liikkumaan
Varovaisuudelle naureskellaan ja tänään on mentävä täysillä, otettava tarpeettomia riskejä
mielellään jonkun toisen kustannuksella ja niin, että itsellä olisi kuitenkin kaivettuna se tunneli
ulos vankilan synkistä kiviseinistä, ei kuitenkaan niin vain lähdetä
Vartijat aivoissamme hakkaavat ajatuksia turvallisesta elämästä, siellä turvattomuudessa
kaikki olkoon onnettomia, niin ne sanovat, otan onnesi pois, niin ne uhoavat
ovat tietävät tietävinään yhä enemmän ja televisiosta löytävät suunnan elämälleen
oikeutuksen kaikkiin tekoihinsa,
sillä sen näkee, mitä haluaa
ja sen löytää, mitä tahtoo

Ihmetellään omaa hyvyyttämme ja sitä, miksi Jumala tai jokin Enkeli ei jo ilmesty
pelastamaan juuri itseämme, juuri tältä maailmalta, juuri tähän aikaan, kalenterissa
on aukko
juuri tänäyönä, kun tähdet ovat peittyneet valosaasteeseen ja lapsi itkee lohduttomana itsesääliään
Miksei juuri tänä yönä saavu se kultainen prinssi ja vie naapurin vihreämmälle nurmelle,
juurihan uroteoista väsyneenä, saavuimme kotiin vain huomataksemme mustaa valoa ja syödäksemme lapsemme
tulevaisuuden synkät pilvet kolkuttavat jo takaraivossamme, mutta tuskin huomataan
miten vähän on aikaa jäljellä, tässä hyvinvoinnissa, jota ei alunperinkään kaikille suotu
eikä suoda, viime hetkiin asti pimitellään ja pelätään ja väitetään ja uskotellaan
epäonnea, epäsuotuisia elinoloja, epäilyjä rehellisyydestä ja huonoudesta
tuomme esille pelkomme ja negatiivisuutemme heti, kun joku ei teoillaan miellytä
ja sitten väitellään, että se voisi olla oma vikamme tai sitten jonkun toisen, kenen?
onneksi meillä on uskottomuutemme, oma synkkyytemme, tarvittaessa voimme kääntyä sen puoleen, ketä emme kunnioita tai kehen emme näennäisesti uskoneetkaan ja syyttää:

Se on sinun vikasi

Tyhjyys rankaisee olemassa olollaan, eikä katoa vaikka ostaisimme karkin
sillä, kun kaikki maailman karkit on syöty, pussi on tyhjä

epäpapin saarnaa

Hän huutaa raivoaan aamuhämärissä. Autossa tässä, josta sanat eivät täydessä vauhdissa ulos kuulu. Eivät kai. Niin sopii toivoa, narri itse, kuten ulkopuoliset. Näihin sanoihin, mitä hän sylkee, kun on niin vaikeaa olla puuttumatta. He pyrkivät antamaan suoria vastauksia asianvierestä, peittelemään tietämättömyyttään ja olemaan ainakin yhtä hyvä, mielellään parempi. Hän ei ota katseesta liekkiä, hän ei leiki valtapelileikkejä. Hän ei huku sylkeen, eikä tottele lakeja. Hän on puhdas ja sitä paitsi:

Mitä he mistään tietävät? he kertovat, vaikka perustelunsa ovat hatarat. He puolustavat sotaa ja tuhoamista, rakentavat inhimillisyydelle uudet kasvot. Heidän maailmansa on täytetty vastuulla ja pakolla, yhteiskuntahurmiolla. He nimittelevät ja vääristävät, haukkuvat ja puuskuttavat. Heidän vihollisensa ovat teidän housuissanne, Heidän vihollisensa ompelivat housunne. Pyrkivät rakentamaan kaikenlaisia koneita ja tekniikanvarjolla syrjäyttämään jokaisen narrin ja jokaisen äidin. He ottavat maidon siskoiltaan, varastavat vaipat veljiltään ja sitten nauravat ivallista kuollutta nauruaan, jonka pyhittävät viattomien kärsimyksellä. Sille he perustavat oman paremmuutensa, näin on ollut aina ja on oleva niin kauan...

Teidän hartioillenne keräämänsä taakkaa ei hän ota kantaakseen, eikä hän halua osaansa olemattomasta. Silti he jankuttavat, taustallaan jokainen siipensä menettänyt. Koneet fyysisen kuoleman edessä, taistelevat saadakseen synnytettyä yhä uudelleen ja uudelleen; itsensä. Ennen kirjoitettiin kirjaa, nyt rakennetaan ihmistä. Maailma on tulessa ja silmienne alla palaa helvetin liekit. Te ette näe, satoja ja aina tuhansia, satojatuhansia vuosia ja vuodesta toiseen samaa valhetta. Yksinkertaiseen kaavaan takertuneet ojentavat syntinsä lapsilleen, hakkaavat väkivalloin lastensa siivet ja väittävät rakastavansa. Takertuneet maalanneet mustalla maalillaan valkoisen puhtaan seinän, sitten kemikaalilla turrutetaan loputkin ajatukset.

maailma on paskana, helvetissä ja te vihaatte toisianne. pirulaiset.

Hän ei ota kyytiinsä pirulaisten ajatuksia, ei vaikka kuinka itkevät ja pilkkaavat, yrittävät onnettomilla argumenteillaan pakottaa. He luulevat, ettei tekonaurua voi erottaa onnellisen sydämen laulusta.

Hänen muurinsa ovat aavikonhiekkaa, se hiekka upottaa painavimmat pohjaan saakka ja sinne jäävät, kunnes oppivat lentämään. Hän kävelee muureillaan, kuin maailmanvalloittaja! Hän huutaa, nauraa, laulaa ja välillä kiroaa, vaikka polviaan myöten uppoaisi, nousee jälleen.

Hänestä ei ole väärillä perusteilla hankitun kultasäkkinne vartijaksi, ei varastamanne kunnian puolustajaksi. Hän ei edes osaa tuhlata aikaansa valheisiinne, eikä suostu ritsanne kiveksi. Hän ei pelkää ihmisen suusta singottua vihaa, johon puetaan pyhyyden värit. Hän näkee kirkkaimmankin värin läpi harmaan kuoleman, johon elämäänsä rakastunut, ei ajatustakaan tuhlaa.

Hänet on ristiinnaulittu, niskaan ammuttu, mereen hukutettu, kaupungin laidalle hirtetty, happoon heitetty, ruokaan tukehdutettu, myrkytetty, väkivallalla murrettu, näännytetty, pieksetty, kidutettu, raiskattu ja jätetty yksin..

Niin ja silti hän on nouseva, uudelleen ja uudelleen. Totuuden perhonen lentää keveänä, vielä sittenkin, kun jokainen maanpäällä ajassa juokseva, on muurattu unohduksen luoliin.

Hän on yhä, eikä ota askeltakaan urheilukentällä voittaakseen.