Tunnustus, unesta opittu

Tiesin vain vihani Sinua kohtaa, mutta huomasin että tulit ja pitelin sylissäni, kuin onnellisin ihminen maan päällä ja ymmärsin. Se riitti. En ole enää vihainen.

Lehtikioskilta kirjastoon

Tyttö katseli lehtiä erään kauppiaan kioskissa. Kauppias suositteli tytölle nalle puhia ja muita sarjakuvalehtiä, mutta niitä tyttö ei halunnut. Hän löysi hyllyjen välistä aikuistenlehtiä, joita oli etsiskellyt ja piilotti yhden paitansa alle. Tyttö juoksi ulos kioskista tietäen, että kauppias tulisi huomaamaan pian varkauden.

Liikkeen ulkopuolella tyttö nousi ilmaan ja lensi ripeästi eteenpäin. Matkallaan hän tapasi erään tarkkasilmäisen miehen, joka huomioi ääneen tytön kädessä olevan lehden. Hän tarjoutui lähtemään tytön mukaan lukemaan sitä. Tyttö pysähtyi ja heissä vallitsi yhteisymmärrys.

He jatkoivat matkaa kirjastolle päin, tyttö yhä ilmassa, mies astellen ripeästi vierellä. He piiloutuivat kirjaston pieneen huoneeseen ja kuulivat, kuinka ovi naksahti lukkoon. Kirjastonhoitaja oli sulkenut kirjaston tältä päivältä.

Talossa

Mies oli jonkinlaisessa vaarassa joutua vaaratilanteeseen. Sitä olisi auttanut, jos eräänlainen paperi olisi saanut olla "kasassa". Tyttö muisti repineensä yhden jo aiemmin ja häneen eteensä tuli niiden osia. Hän näki niiden itsekseen palautuvan yhteen ja säikähti. Ne pitäisi polttaa.

Mies oli vallaton ja ihana, levoton, hieno, kaunis ja hyvä. Tyttö Rakasti häntä enemmän, kuin mitään koskaan.

Ensimmäinen päivä meni molempien sekoillessa ihmisyyttään, he iloitsivat ja rakastivat. Toisena päivänä tyttö jo katsoi televisiota muiden kanssa ja mies kärsi tylsyydestä, sekä järkytyksestä.

Mies jätti kolmannen viestinsä tytön kirjan väliin ja tällä kertaa suomen kielellä. Hän pyysi tyttöä heräämään ja tyttö vastasi olevansa hereillä, mutta hän ei voi käyttäytyä sen mukaisesti. Mies pyysi tyttöä iskemään hänet uudelleen, suutelemaan häntä ja hellimään. Tyttö olisi halunnut.

Se ovi

Tässä maailmassa ei ole mitään muuta,
käytävä, jonka päässä olohuone
käytävä, jonka päässä ovi

Lukko on rikki

Tiedän vain, että ovi on lukittava
uhka tulee ulkoapäin
enkä edes tiedä
mikä

Väännän ja käännän, käytän kaiken mielikuvitukseni

Onnistun

Tässä maailmassa ei ole muuta,
vain tämä asunto
vain tämä ovi

jonka poika avaa juosten pelottomasti ulos
pois luotani, enkä edes tiennyt
hänen asuvan täällä

Juhlat ihmisille, aika kuluu

Juhlivia ihmisiä kaikkialla. Liikkuvat paikasta toiseen ja Minä siellä. Saan tekstiviestejä kaimaltani, jota en tiedä tuntevani. Hän uhkaa etsiä Minut käsiinsä ja on varma, että löytää, koska on saman niminen kanssani. Se on mielenkiintoista. Olen kiinnittänyt rintaani pinssin, jossa lukee nimeni.

Näen ystäviä kaikkialla, mutta en liity kenenkään seuraan. Joudun selittämään pinssiä. Kello käy myöhempää.

Ulkona on pieniä punaisia mökkejä ja suuri aita. Jäät nukkumaan mökin vierelle ja huomaan entisen hyvän ystäväni nukkuvan lähellä. Katseeni herpaantuu ja jään hänen eteensä seisomaan juuri, kun hän herää.

Nauran ja huomioin olevani hyvin onnellinen. Hän pyytää Minua kanssaan katsomaan cmx:ää. Suostun, mutta menen paikalle yksin ja etuilen jonossa. Ovessa lukee 6 €, mutta portieeri päästää sisälle ilmaiseksi.

Asetun eturiviin, jossa kaksi tuolia ei ole mahtunut samaan riviin. Asetun siihen, joka jää hieman toisen taakse ja jään vain siksi aikaa, että huomaan lavalla todella olevan cmx:n.

Kello käy.

Katson ihmisten humaltuvan ja tuumin, että tässä vaiheessa pitäisi varmaan olla joku kainalossa. En osaisi kuitenkaan etsiä ketään, joten jatkan matkaani jonnekkin, jossa olisi hieman rauhallisempaa.

Löydän itseni kummitädin talon ovelta, johon Minulla on avain. Aukaisen oven, koska haluan nähdä hänen kissansa. En pääse eteistä pidemmälle, koska Minua pelottaa. Jo aiemmin kävin huoneessa, jossa sähkölamppu ei toiminut. Täälläkin pitelin kynttilää kädessäni.

Peräännyn takaisin ulos näkemättä mitään ja yritän lukita oven, mutta se ei pysy kiinni. Mies kääntää Minut ympäri ja uhkaa väkivallalla. Sanon hänelle, että se ei käy, Minun on lukittava tämä ovi. Joudun potkaisemaan hänet irti ja hän jää ihmettelemään ovea kanssani.

Takanamme aukeaa suuri näyteikkuna, jossa seisoo tyttö käsitöiden keskellä. Menen sisälle ja olen ihastuksissani. Kaikki on kaunista ja halpaa. Jotenkin arvelen, että kaupassa ei makseta veroja, mutta Minua se ei haittaa ollenkaan. Olen siitä mielissäni.

Pienet muistikuvat, mutta suuret ratkaisut

Hän puukotti tytön ystäviä. Hänellä oli pakkomielle tyttöön. Hän Rakasti tyttöä.
Hän oli luonteeltaan hyvin tasapainoinen ja rauhallinen, hyvin rakastava, silti hieman hullu ja pelottava. Ainakin häntä paettiin joukkovoimin. Hänellä on kasvoillaan usein valkoinen maalaus. Hän on tässä tarinassa kuvattu hänenä. Kohtaukset eivät välttämättä ole järjestyksissä. Ne ovat vain asioita, joita muistan.


Kohtaus 1.

Kaikki ystävät ovat jo kuolleet, tyttö havahtuu uneensa ja päättää katsella kaiken uudelleen, tietoisena siitä, että asiat voivat jonkin verran nyt muuttua.

Kohtaus 2.

Huoneessa pohditaan monen ihmisen voimin, mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä. Selvää on, että tyttöä ei missään nimessä voi luovuttaa tuolle hullulle ja kaikki ovat valmiita puolustamaan. Ihmisiä on paljon.

Kohtaus 3.

Tyttö yrittää lentää miestä pakoon, mutta ei pääse tarpeeksi korkealle, vaikka kuinka yrittää ja hän on pitkä. Tyttö joutuu pudottautumaan hänen syliinsä. Sylissä on hyvää ja turvallista. On kuitenkin paettava.

Katsellessani tyttöä ulkopuolelta tulen siihen tulokseen, että hänen olisi otettava vastuu. Hän antaa ystäviensä kuolla, mutta itse pakenee heidän selkiensä taakse. Hämmennyn ajatuksesta, koska huomaan olevani itse tuo tyttö.

Tyttö tärisee nurkassa ja valmistautuu kuolemaan, mutta onnistuu siinä hyvin huonosti. On siis paettava.

Kohtaus 4.

Hän juttelee äitinsä kanssa, joka palvoo poikaansa. Hän sanoo äidilleen, että äidin olisi aika kuolla nyt ja äiti ojentautuu selälleen makaamaan. Hän ottaa rohkeasti viillon puukosta ja palaa tytön luo. Tyttö tietää hänen jollakin tavalla vuotavan verta jostakin ja kuolevan kohta.

Kohtaus 5. - viimeinen taistelu

Hän sieppaa jotenkin tytön koiran ja ilmeisesti myös jonkun ystävistä. Hän jättää jälkeensä viestin, eikä tyttö ystävineen keksi muuta, kuin suostua ehdotukseen. Tyttö menee yhden ystävänsä kanssa hänen luokseen. He astuvat sisälle eräänlaiseen kommuuniin, ilmeisesti köyhille tarkoitettuun. Ovella on pyykinpesukone ja kaksi astianpesukonetta, kaikki ovat tai ovat olleet käytössä. Nainen kertoo heille ylpeänä, kuinka nämä asiat ovat hyvä juttu. Ne toimivat kolikoilla ja tyttö ajattelee, että on törkeää maksattaa näillä ihmisillä noista asioista. Tyttö on kuitenkin naiselle kohtelias, koska hänellä on muuta huolehdittavaa.

He koputtavat hänen ovelleen ja jännittävät. He tietävät, että jotakin ylireagointia tulisi todennäköisesti tapahtumaan. Hän avaakin oven ilman kasvomaalausta ja näyttää aivan tavalliselta, he yllättyvät hieman sitä.

He puhuvat hänen kanssaan ja saavat ainakin koiran takaisin. Ystävä nostaa sen syliinsä. Se on iso koira. Se on tytön koira.

Yhtäkkiä mies ojentaa kättänsä joka pitelee puukkoa koiraa kohti ja tytön ystävä väistää niin, että puukko hipaisee tytön kaulaan pienen haavan. He pakenevat. He juoksevat ulos.

Ulkona talon muut asukkaan piirittävät heidät. Käy ilmi, että tytön ystävät, sekä siepattu, että mukana oleva, ovat jollakin tavalla kuuluisia. Ilmeisesti amerikkalaisia näyttelijöitä. Tyttö pääsisi yksin pakenemaan koiransa kanssa, joka nyt juoksee vapaana. Järjestysmiehet kuitenkin saapuvat paikalle ja auttavat myös ystävän pakoon.

Häntä ei näy missään ja toinen tytön kuuluisista ystävistä on kadonnut. Tyttö tietää hänen nyt saaneen puukosta, eivätkä he palaa takaisin.

He patistavat kaikki tytön ystävistä matkaan jalkaisin ja he juoksevat pitkälle metsään. Heidän edessään on talo ja talon tyttö huomaa heidät siellä. He ovat talon pihamaalla. Heitä ympäröi lasiset seinät, jossa on vain kaksi oviaukkoa.

Talon tyttö pitää heistä ja he saavat jäädä, jossakin vaiheessa myös talon tytön vanhemmat antavat luvan.

Tyttö ojentaa talon tytölle purkan ja hän menee sen kanssa nukkumaan, sillä on jo yö. Talon tyttö näkee unessaan pellen kasvot, jotka maanittelevat häntä kertomaan tytön sijainnin ja hän kertoo. Tyttö aavistaa hänen voimiaan ja tietää hänen olevan tulossa.

Tyttö herättää nukkuvat ja vaatii heitä piiloutumaan läheiseen ojaan, mutta kaikki eivät piiloudu vaan osa jää seisomaan, niin että hän vain kävelee paikalle ja huomaa jokaisen. Tyttö patistaa kaikki ulos lasihuoneen nurkista, joissa on salaluukut. Muutama ihminen jää juttelemaan hänen kanssaan, joka rauhallisesti istuu paikallaan, eikä vaikuta ollenkaan vaaralliselta. Tyttö menee takaisin sisälle pelastamaan ystävänsä ja tönii heidät pois.

Nyt tyttö tietää, että on itse otettava vastuu. Tytön on kohdattava hänet.

Lentämisestä

"Tyttö lentää! Se lentää!"

Niin he huusivat. Varsinkin se yksi poika, joka epäili häntä. En voinut neuvoa, kuinka se tapahtui, mutta lentäminen oli varsin helppoa. Ainakin oli, kunnes tämä nainen ilmestyi.

Ulkotilat muuttuivat sisätiloiksi hänen huolehtiessa asioistani.

Minulle kävisi kuulemma huonosti, kun näin lensin muiden nähden ja nyt sitten, törmäilin sähköjohtoihin. Niitä oli kaikkialla.

Eikä lentäminen ollut enää mukavaa. Pelkäsin saavani iskun.


Virta oli sameaa. Siellä täällä oli mättäitä, joista kasvoi suuria koivuja. Toisella puolella virtaa oli kaupunki. En ollut enää varma osaisinko lentää, vaikka se kävikin mielessäni. Veteen tipahtivat ensin koiran hihna ja sitten kaksi paitaani.

Kiersin koivua pienellä mättäällä, johon olin loikkinut matkallani eteenpäin. En oikein tiennyt, kuinka onkisin tuon paidan vedestä. Se kuitenkin oli saatava, en halunnut saastuttaa. Käsissäni oli vielä toinen koiran hihna ja valjaat ja ne meinasivat mennä samaa tietä. Ripustin ne puun oksalle ja ongin paidan vedestä. Hihna jäi sinne.

Matoja, Matoja, Matoja

Olen toki muitakin nähnyt, kuin näitä mato - unia. Nyt on vain ollut tämmöinen pienehkö tauko. Siis jälleen matoja.


Asuimme Espanjassa. Olimme muuttaneet olosuhteiden pakosta alas rannikolle, vaikka todellisuudessa halusimme asua ylhäällä vuorilla. Lähdimme tutustumaan Mijaksen kylään. Ajoimme autolla ylös mäkeä ja Minun oli vaikea pitää auto omalla kaistallani. Ajauduin välillä vastakkaiselle ja ainakin kerran meinasimme pysähtyä, ellemme pysähtyneetkin. Oli lämmintä ja aurinkoista.



Ylhäällä kaikki oli, kuten eräässä valokuvassa jonka olimme nähneet. Edessämme oli kaksi kaistaa ja kaistojen välissä kasvoi rivissä koivuja. Oikeaa ja vasenta laitaa kehystivät hyvin suomalaiset, vanhaa tyyliä edustavat talot ja yksi kerrostalo, jossa huomasimme ainakin yhden tyhjillään olevan asunnon.

Etsimme kauppakeskusta ja löysimmekin sen. Alakerta oli kuten, minkä tahansa maan kauppakeskus ja sain selville, että yläkerrassa olisi tehdas tilaa. Minulla oli käsivarsillani kaksi keltaista lakanaa levitettäväksi lattialle, mutta yläkerrassa en tiennyt enää mitä olisin tehnyt niillä. Kuinka niillä oikeastaan edes rakennetaan.

Vastaamme tuli mies, joka kertoi, että yläkerran keittiö on hyvä paikka rauhoitella lasta, joka ei välttämättä pysty rauhoittumaan alakerran hälinässä ja seurasimme häntä sinne. Hyssyttelin käsivarsillani olevaa lasta, kun huomasin isovarpaistani puskevan esille joitakin harmaita, ikään kuin langanpätkiä.



Yritin leikata niitä saksilla, mutta se oli jokseenkin vaivalloista. Eräältä harmaalta vetäisin vahingossa "kuoren" päältä, joka osoittautuikin madon ihoksi ja näin miten otus luikerteli.

Nostin jalkani syliisi ja pyysin kiskomaan ne yksi kerrallaan irti. Se sattui aivan hirveästi ja ne pyrkivät pakenemaan sormistasi ja imeytymään takaisin varpaani sisälle. Kiskoit yhden irti ja heitit sen lattialle. Kiljuin, että et saa heittää niitä lattialle, Minun olisi haettava lasi, muuten ne menevät selästäni sisään.


Käsistäni pyrki hiuksen näköinen mato ihoni sisälle. Olin ulkomailla silloinkin ja lääkäri ystäväni vastaanotolla. Lääkäri sanoi, että ne ovat sellaisia lapamatoja, jotka kasvavat elimistössä hyvin suuriksi ja ne olisi hyvä käydä poistamassa. Pyysin häntä poistamaan ne, mutta hän sanoi, että se olisi Minulle hyvin kallista ja ehtisin kyllä poistaa ne kotimaassani.

Yritin tiputtaa hiuksea maahan, mutta se takertui aina siihen mihin koskin.

Mato näytti omalta hiukseltani.

Jälleen vihreä mato

Uneeni luikerteli jälleen vihreä, pörröinen mato. Ilmeisen samanlainen, mitä aiemminkin, mutta ei agressiivinen. Mato oli ihana ja hellyyttävä kuitenkin samalla nii inha, että unessani sorruin muutamaan ylilyöntiin, jonka seurauksena tuo nätti, ihana ja kiltti mato sitten kuoli. Mato osasi myös hymyillä niin, että sen näki, mutta en kai katsonut. En tarpeeksi hyvin.

Pelko on huono tekosyy, mutta syy.

Mato luikerteli makuuhuoneemme ovelle ja paiskasin kauhuissani oven kiinni. Se ei auttanut, koska seinän ja lattian väliin jäi suuri väli. Sanoin Sinulle, että siitä pitäisi päästä eroon ja olit kanssani samaa mieltä. On otettava kuitenkin huomioon, että juuri Minä tein päätöksen, en juuri keskustellut asiasta.

Sinä yritit tappaa matoa jo lattialla, mutta olit ilmeisen kykenemätön siihen. Se ei vain oikein onnistunut, en ymmärrä miksi. Madolla oli kaksi siipeä, joista toisen sait irti ja silloin Minusta tuntui ensimmäisen kerran kamalalta. Muistan kuulleeni, että kärpäseltä, jos irroittaa siiven, se on sama, kuin irroittaisi käden ihmiseltä.

Mato kietoutui pikkurillini ympärille ja menin paniikkiin. Käskin Sinun kiskoa sen irti ja Sinä kiskoit niin, että mato venyi liikaa ja viedessämme sitä ulos, huomasin keittiön pöydällä muovipussissa vanhoja valokuvia.

Jätin Sinut madon kanssa ja palasin sisälle. Kuvissa oli iloisia ja Minulle tuntemattomia ihmisiä, jotka pitivät matoa sylissä ja hellivät sitä. Löysin myös kirjeitä ja muutaman kuvan pelkästä madosta.

Ulkona päätin, että madon pitäisi saada elää ja jäin empimään, onko se hyvä ratkaisu. Olimme jo kiusanneet sitä niin paljon, entä jos sitä sattuu? Olisiko silloin kuitenkin parempi päästää se päiviltä?

En osannut päättää ja silloin Sinä satutit sitä vahingossa liikaa. Vai olinkohan se Minä? Ehkä me yhdessä, mutta kuitenkin Mato paisui ja meni kippuralle ja tiesin, että se kärsii. Tiputin Madon lumessa olevaan koloon ja kauhoin lunta päälle. Painava jääpala rutisti sen kuoliaaksi.

Naapurin poika tuli juuri kuistillemme, kun Minä irvistin surua ja syyllisyyttä. Halusin vain itkeä ja ajattelin, että olen julma. Itsekeskeinen ja hirveä ihminen. Halusin itkeä tuota matoa heti ja muistin tulipalossa kuolleet kissani, en itkenyt niitäkään heti.

Menin Sinun taaksesi ja vältin katsomasta poikaa silmiin. Poika oli kaunis, kuin enkeli. Muistin katselleeni häntä aiemmin läpi ikkunan, sisään heidän taloonsa.

Filosofia huone

Saksalaisen kauppaketjun liikkeessä on käynyt jonkinlainen laajennus. Tyttö astuu sisään äitinsä ja kummitätinsä kanssa, jota ei kuitenkaan muista nähneensä sisällä. Äiti ja tyttö katsovat tuotteita jokseenkin ihaillen. Kauppaketjun tuotteisiin on sekoittunut toisen vaateketjun tuotteita, kuten sukkia ja hajuvesiä. Heistä se on viihdyttävää ja he erkanevat.

Tilassa on puolivälissä hämärämpää, melkein pimeää ja tyttö päättelee lampun palaneen. Myyjät lajittelevat pimeällä kohdalla tuotteita hyllyyn. Tyttö huomaa ne toiselta puolelta.

Tyttö löytää muoviin pakattua kalaa, mutta ei sellaista mitä ottaisi mukaan. Hän ei näe kalan sisälle, eikä pidä siitä. Hän löytää myös erikseen kissoille ja koirille tarkoitettua, mutta epäilee pakkauksen olevan jotenkin liian löysällä, eikä ole varma uskaltaisiko edes koiralle tuota antaa.

Tyttö huomaa korttihyllyt. Niitä on monta riviä ja erilaisessa telineessäkin. Kaikenlaisia piirrettyjä taidekortteja, joista tyttö pitää ja niitä katsoessa, hänellä menee ajantaju. Tyttö kävelee kassoille tarkoituksenaan löytää äitinsä. Hän näkee äidin astuvan takaisin kauppaan etuovesta ja tyttö päättelee, että hän on tullut takaisin etsimään tyttöä.

Äidillä on vaaleita raitoja päässään, siitä tyttö tunnistaa hänet.

Kassoilla on tuttu poika ja tyttö ojentaa hänelle kaukosäätimen. Poika kertoo hämmästyneenä, että hänkin osaa käyttää sitä. Tyttö kävelee ulos ja istuu maahan, kaupan nurkalle lumihankeen. Siellä hänet ohittaa toinen tuttu poika, jonka tyttö yllättäen muistaa nähneensä sisällä. Poika esittää kaatavansa tytön päälle jotakin kannusta ja virnistää.

Tyttö yrittää päästä useaan otteeseen ylös, mutta jalat eivät kanna ja hän tipahtaa istualteen uudelleen ja uudelleen. Hän katsahtaa ulko-ovelle, jossa kassalla ollut poika seisoo usean tytön piirittämänä ja tyttöä hävettää. Hän vetää itsensä nurkan taakse piiloon.

Tyttö ymmärtää nähneensä unta ja hänen käsissään on unipäiväkirja. Nyt hän odottaakin jotakin saapuvaksi sisältä. Työntekijää, ystävää.

Tyttö ojentaa ystävälleen unipäiväkirjan ja pyytää tätä lukemaan kirjoittamansa tekstin. Ystävä näyttää jotenkin omituiselta ja hieman hermostuu tekstistä. Hän pyytää tyttöä seuraamaan itseään ja he menevät takaisin kauppaan.

Vasemmalla seinällä, siinä n. puolessa välissä on henkilökunnan ovi ja tyttö astuu ystävänsä perässä rohkeasti sisään. Hän vain kertoisi kysyttäessä, kenen kanssa on.

Sisällä on pitkä käytävä jonka varrella on "Filosofia huone". Se on suuri huone, jossa kaksi miestä pelaa kössimailoilla ja pallolla tennistä (ilman verkkoa). Ystävä ojentaa tytön päiväkirjan toiselle miehistä, joka ottaa sen sanomatta mitään ja alkaa lukea, vaikka peli on kesken. Mies nauraa, kun kaksi asiaa ei onnistu yhtäaikaa.

Sota

Moottoritiellä meidät ohittaa punainen pakettiauto,
jolla on perässään peräkärry, mutkassa
auto kaartaa ulos ja menee läpi pyörätien
metsää kohti,
vasta siellä kuski menettää hallinnan



Auto pyörii muutaman kerran etukautta ympäri
ja me hidastamme vauhtiamme
näemme kuskin tulevan ulos autostaan
ja vuotavan hieman verta

Huomaamme takana tulevan auton
pysähtyvän ja päätämme kylmästi
jatkaa


Jätämme auton ja jatkamme kadulle jalkaisin


Näemme siellä tuntemiamme ihmisiä
ja halaamme heitä riemuiten,
he olivat siinä autossa
joka pysähtyi

Minulla on huulessani afta
puolinaamaa on turvoksissa



Pyrin olemaan hiljaa,
mutta välillä on puhuttava

Kaupunki on kankailla peitetty
ja me pelkäämme sotaa
tiedämme, että siellä
olemme loukussa

Sivukadulla on avoin ovi
jonka suussa seisoo vanha nainen
hän kertoo pitävänsä ruuanlaitosta
ja tekisi meille mielellään ruokaa

Me astumme sisälle hänen asuntoonsa

Hänellä on ruoka lähes valmiina
ja niin lautasemme täyttyy
perunamuusista, kastikkeesta
ja persiljasta



Istumme keittiönpöydän ääreen
ja toteamme ruuan juuri oikeaksi
vaihtoehdoksi, pikaruuan jälkeen

Ja lähtömme hetkellä
tutkimme vielä taloa


Eteisestä oikealla on olohuone,
jossa rouva oleskeli sen aikaa,
että saimme syötyä

Vasemmalta meni ovi keittiöön,
josta juuri lähdimme

Jatkettuamme keittiön ohi
vasemmalla tulee suuri patio
jossa on isompi pöytä,
mitä keittiössä ja enemmän tuoleja

Mietin, jos meitä olisi ollut enemmän
olisimmeko saaneet syödä tuolla?


Kääntyessämme takaisin kohti eteistä
koira merkkaa olohuoneen seinään
ja rouva tuo minulle kosteuspyyhkeen
sellaisen suuren ja pyyhin vahingossa
nenänikin siihen, sitten ymmärrän
että kosteuspyyhe ei ollut sellainen
kasvoille tarkoitettu

Nolostun

Me lähdemme

Myrkkyä

Niitä luikerteli kaikkialla ja ne purivat. Näin niiden hyökkäävän päälle ja tarttuvan kuristavasti. Se oli inhottavaa, oksettavaa ja kaikenlisäksi vaarallista, ilmeisesti siinä voisi mennä henki tai menisikin. Sellaista he puhuivat. Minun ei olisi pitänyt kuunnella heitä.

Ne olivat pieniä ja pörröisiä, vihreän värisiä ja hyvin agressiivisia. Niitä pystyi hämäämään, koska ne seurasivat liikettä, eivät liikkeelle panijaa. Siispä heitin välillä maata pitkin esineitä, saadakseni heidän liikkeensä pois päin minusta ja joka kerta, ne menivät samaan lankaan.

En oikeastaan uskonutkaan, että ne ajattelivat mitään. Ne vain elivät ja tekivät, se oli niiden vietti ja siitä ei voi ketään syyttää. Kaikessa hirveydessään, ne olivat hyviä. Näin miten ne venyivät ja puristuivat uhrinsa ympärille. Se oli aivan hirvittävää katseltavaa, ei pelkästään kuolemanpelon takia vaan siksi, että se oli aivan hirvittävän oksettavaa.

Ennen, kuin toiset kertoivat Minulle näiden pienten vaarallisuudesta, olin ollut rohkea. Hyvin rohkea ja rohkeampi, kuin olisi tarvinnut. Suojelin pieniä eläimiäni heiltä ja murskasin hirveitä otuksia jalkani alle. Yhtä paljon heidän ulkomuotonsa ja tapansa liikkua ällötti minua, mutta ei pelottanut ollenkaan niin paljon, kuin nyt.

Eivätkö ne liikkuneetkin nopeampaa? Eivätkö ne hyökkineetkin enemmän juuri Minua vastaan? Eikö niitä ollutkin joka paikassa?

En uskaltanut enää edes liikkua. Nousin korkealle ja seisoin siellä. En tiennyt, mitä tehdä ja ihmettelin niitä, jotka tekivät jotakin. He eivät ymmärrä varoa. Näille otuksille on tehtävä jotain, niistä on päästävä eroon! En halua nähdä niitä enää, en halua tuntea vaaraa! Minua väsyttää..

Muistelin mennyttä aikaa ja elämän helppoutta, olisiko enää koskaan mahdollista elää niin.

Pitkin rautateitä tiensä veivät heitä

He olivat jälleen matkalla. Oli jännittävää ja outoa, ketään ei oikein tuntenut, silti moni tahtoi olla heidän ystävänsä ja tarjota heille jonkinlaista viihdykettä. Johonkin he jäivät pitemmäksi aikaa, vaikka hukkasivatkin siellä toisensa, ehkä useammin, kuin kerran.

Ihmiset kerääntyivät istuumaan ja odottivat. Heitä oli paljon ja meitäkin jännitti. Nämähän saattoivat olla vaikkapa festarit, jotakin mukavaa olisi joka tapauksessa tiedossa.

Osa heistä oli kuitenkin hukassa tai vielä matkalla. Kaikkien suuntana oli kuitenkin sama paikka ja siellä he nyt istuivat, istuivat ja odottivat. Odotuskin oli mukavaa ja siirryimme paikasta toiseen, jopa sermin taakse vain keskenämme olemaan. Siellä sai levätä.

Olut ostoksilla

Oli pimeää. Tyttö kantoi mukanaa suurta lautaa, johon oli hakattu nauloja pystyyn. Se kävisi aseesta, tyttö tuumi ja ihmetteli, miksi hänellä sellainen oikeastaan onkaan. Hän matkasi kioskille ja huomasi ihmeekseen sen edessä pojan auton. Tyttö ei ollut enää pojan ystävä, mutta luuli silti tietävänsä, että pojalla ei enää ole ketään tässä kaupungissa ja miksi juuri tuonne kioskille? Sehän oli tytön kodin lähellä.

Tyttö luuli jopa hetken, että poika olisi siellä hänen vuokseen, mutta erehtyi. Pojan seuraan liittyi toinen poika ja he astelivat ennen häntä kioskin sisälle. Tyttö asetteli lautansa nätisti pystyyn kioskin nurkalle ja meni sisälle. Ovella he näkivät toisensa, koska pojat ehtivät jo suorittaa ostoksensa ja tyttö tervehti heitä.

Pojat tervehtivät takaisin ja tyttö hoiperteli tiskille, Ottaisin kaksi olutta.

Myyjä kysyi kumpaa kahdesta vaihtoehdosta tyttö mieluummin ottaisi ja hän valitsi. Hän ei tunnistanut kumpaakaan merkkiä ja olisi oikeastaan halunnut ostaa enemmänkin, mutta ei kehdannut. Hän huomasi noiden kahden vaihtoehdon alla pienen tölkin kukkoa ja olisi halunnut edes sen tilata ostoksiin mukaan, mutta ei kehdannut sitäkään.

Hänen ostamansa oluet olivat 1/2 litran pulloissa ja viinipullon malliset. Lasi oli ruskeaa ja tyttö epäili sen olevan sellaista tummaa olutta, mitä hän ei ollut koskaan maistanut aiemmin.

Pitää vain toivoa, että se on hyvää, hän mietti.

Kun viholliset ovat, sekä - että

Paistoimme kanaa
molemmat omilla pannuillamme
ja sinä panikoit omastasi

Se ei ole hyvää,
jos toinen puoli palaa
sanot

ja kun sekoittelen ruokaasi,
omalleni käy samalla tavalla

Kerron sinulle,
että en varmaankaan
mene kanssasi kihloihin
tai naimisiin

Se tarkoitti sitä,
että jossakin tuolla
on joku toinen
minua varten

Ja olin ihmeissäni



Parkkipaikalla oli liuta autoja
ja aivan hirveästi tuttuja,
ellei Minun niin Sinun

On talvi ja pimeää

Kuljen ympäriinsä

Alkaa paukkua



He pakenevat, yksi ystävä
meidänkin autostamme

Toinen istuu odottamassa
ja kysyn häneltä Sinusta

On hienoa,
että voin kysyä
Sinusta



Olet hyvin lähellä ja tulen luoksesi
ystäväsi on oikea tilannekoomikko
ja vitsailee,

lähdettekö euron päiville?

Me hyppäämme yli reunan
tuntemattomaan
meren jäälle

Pelkäämme kaikki omien
jalkojemme puolesta,
sitten toisten



Ystävämme satuttaa jalkansa,
mutta meillä ei edes ollut
suunnitelmia

paitsi paeta,
kuten muutkin

Taisimme tietää sanomattakin,
vaikka vaihtoehtoja pyörittelimme
että tätä sotaa, me emme ylläpidä



Loppu

Tyttö ja lapsi

Tytöllä oli käynyt tavakseen hukata lapsensa
se oli pieni ja hyvin kaunis sylivauva
täysin avuton ilman häntä

Tyttö antoi joskus lapsen hoitoon,
mutta se ei estänyt, yhtälailla
vauva oli usein hukassa


Korkeassa talossa
ikäänkuin osittain puretussa
oli hatarat ja jyrkät portaat,
laudasta rakennetut

Tyttö tiesi lapsen unohtuneen
ylempään kerrokseen

kuuluiko itkua? ei onneksi.

pieni ruskea kissa
juoksi portaat alas

Tyttö haki lapsensa
lapsi oli hyvin kapaloitu
lämpimän peiton sisään
ja omaan koppaansa

Huone oli kaunis
aivan erilainen,
kuin tuo muuten
aivan purettu

Ikkunasta paistoi aurinko

Tyttö pidätteli henkeään ja
asteli epävarmoin askelin
alas portaita

häntä niin pelotti, että kaatuisi
tai tiputtaisi lapsen
joten kerran tai kahdesti
hän horjahti,

mutta mitään ei sattunut

ei tällä kertaa

Naulat

On pakko ohittaa, kun tiellä on täyteen naulattuja lautoja
Allani auto muuttuu pyöräksi ja rengas puhkeaa
On pysähdyttävä

Tyttö, Rikollinen

Alakerrassa käy hirvittävä suhina
kaksi konstaapelia, rouva & herra
istuttavat tytön tuomaansa tuoliin
ja käskevät; Hengitä!

Herran askeleet käyvät portaille

Mittari näyttää yli neljääkymmentä
tyttö luuli veren alkoholipitoisuutta,
mutta erehtyi

Sattuuhan sitä

rouva konstaapelin kanssa
kävelevät yläkertaan
sohvalle istumaan

Kummallinen uni,
kun noin kaveeraavat

kissat ja hiiret

Mutta;

Sattuuhan sitä

Herran askeleet tulevat portailta

"Voi eikö herra ymmärrä!
Hän on astunut sellaisen
aikaportin läpi!"

Huudahtaa tyttö

Ihmisvilinää

Kaupunki on täynnä, kun kuningatar ajaa autoineen läpi sen
kirahvit, norsut ja muutkin suuret eläimet pakotettuina takapenkeille
ja ihmettelen, kuinka ne eivät tuon surullisemmilta näytä
myös, miksi olemme täällä juuri tänään

Sinun on piipahdettava tuossa putiikissa
ja jään hetkeksi autokorjaamolle odottamaan,
kunnes päätän palata pihalle katsomaan
miten ihmiset laulavat ja iloitsevat

Enkä ole ollenkaan varma
minkä vuoksi

Meillä on hyvin vanha auto,
joka parkkeerattiin pihalle
odottamaan

Hieno, musta auto

Kävelen kadun päähän ja kulkuni pysäyttää
metallinen aita, jään katomaan sen läpi
kuinka muutama poika soittaa ja tyttö laulaa
Vapaudesta

Tyttö laulaa tummalla, voimakkaalla äänellä

ihailen sitä

Haluaisin mennä lähemmäksi, mutta
kun katseet kohtaavat käännyn äkkiä
ja päätän kuitenkin olla mielenkiintoinen

mielikuvituksellani

Hyppään ilmaan, korkealle ja korkeammalle
kunnes osun melkein talon kattoon ja
palaan takaisin maahan,
pressun läpi tuohon autokorjaamoon

Siis

Kävelen takaisin katua pitkin
ja näen sukuani autoni vieressä

Serkullani on oudot hiukset
en ollut muutenkaan
tunnistaa häntä

Kas Kas Kas

Äh, olen tuskastunut. En kai ymmärrä huoltasi kovin hyvin.

Tiesin sen aina, että helppoa ei tulisi olemaan.

Arvelen, että oppi on jälleen pureva takaraivoani ja olen perimmäisen kysymyksen äärellä.

Sen, mihin ei ole vastausta. Kukaan ei tiedä. Tai sitten olen väärässä. Se on mahdollista.


Mietin, miksi turhia, miettiä on moisia, koskaan kumminkaan, en tule tajuamaan.
Siis mitä väliä?


Paljonkin! huutaa toinen Minäni. Sisälläni kai ikuisesti taistelevat. Siis kuka kirjoittaa?


Jokainen elävä on oma persoona ja jotkut uskaltavat väittämään,

ylösnousemus, persoonallinen,
siispä mitä olemme,
kun me kuolemme

Olemmeko monta erilaista?

Vai yksi samanlainen?

Yhden samanlaisen sisällä monta erilaista?


Kas..


Siinä kysymys


Ahaa! huutaa nyt hullu.


Mitä siinä huudat. Älä huuda. Korviini sattuu, vaikka en kuulekaan. Huoleton leikkii, ajatuksia pyörittää. Ongelma on, siis olla huoleton. Voimakas kipu, hereillä pitää ja siksi on armollista, saada vähän tavallista, kuritusta! kauheuksia! masennusta, voimattomuutta!

Mitäpä tässä sen enempää, onhan tässäkin jo hieman elämää.

No hyvä on. Kakista ulos.

"Nyt on monta erilaista, yhtä aikaa olemassa!"

Niin on, mitä sitten?

"Nyt on erilaisia, hyvin samanlaisia!"

Niin on, mitä sitten?

"Nyt on erilaisia"

...

Voi hullua, pientä reppanaa. Tuli tänne tuota meille kertomaan. Pöh. Sanon PÖH!

"Hullulla on hauskempaa, voi sinne tänne taivaltaa, mahdollisuuksia varastaa, tehdä mitä haluaa!"

Äh. Olen tylsistynyt. Hullun houreet päätäni puristaa ja kuitenkin tiedän, etten tietää koskaan saa. Minne meni rakkaani ja miksi tänne jäin. Kuinka ollakaan, yksin väärinpäin. Odottelin iltasella kaveria saapumaan. Halaamaan ja suukottamaan, nyt kurkkua kuristaa, sormet tiukasti painaa. Henkeä ahdistaa.

"Hullulla on hauskempaa, voi kaikenlaista unohtaa ja sitten kuitenkin, jotain tänne jäikin ja syövereistä, otteesta tiukkojen sormien, kaivan totuuden! sitä maistelen! Kenellekään kerro en, vain sinä kuulet sen!"

Ikiaikaisten taistellessa ja hiljaisuuden vallitessa, päätän loppumattoman satuni, elämäni viimeiseen päivään ovat taisteleva. En voi sille mitään. Varsin paha ei ole kumpikaan. Keskitietä rakentavat, omalla tavallaan.

Ja varmaankin joskus, hiljenevät. Sanoista yli kasvavat, niin soisin tapahtuvan ja hullua se ainakin miellyttää!

"Hullu tykkää olla hämillään"

Yksikin toisin tehty asia,
olisi voinut muuttaa kaiken

sitten en olisi tiennyt sitä

jotakin muuta olisi voinut tapahtua

nyt

Eräänlaisia painajaisia

1. Alkoholi

Kerroit, että Sinulla oli ollut tarvetta juhlaan ja olin siitä iloinen. Kuitenkin, iltasi raskas ylämäki kostautui nopealla pudotuksella alas ja teit jotakin järkyttävää.

En tiedä, kuinka Sinulla oli välineet.

Vaikka olit jo aivan hirveässä humalassa, väsynyt ja voimaton, laitoit käteesi tipan ja tippapulloon alkoholia. Kerroit nimenkin ja muistan miettineeni, onkohan se jotakin sellaista alkoholia, jota voi laittaa suoraan verenkiertoon.

Sinä olet nyt pelkuri. Et uskalla katsoa ihmisiä suoraan ja välttelet, vaikka tuskin kukaan edes huomaa. Et haluaisi lähteä minnekään, etkä tehdä mitään.

Kerrot, että jouduit sairaalaan. Siellä sinulle tehtiin vatsahuuhtelun lisäksi myös dialyysihoito.


2. Luokka


Luokassa oli hiljaista. Opettaja jakoi pöydällemme tarvikkeet ja sanoi, että näistä on sinun tehtävä itsellesi ateria. Kaikki aloitimme ja alussa näyttikin siltä, että tarvikkeita oli runsaasti, eikä oikeastaan olisi mitään ongelmaa.

En tiedä kenen oli vika, kuka unohti kertoa, että meillä on myös aikaraja näissä asioissa.

Ihmiset laskivat iloisesti

5

4

3

2

1

Tadaa!! Minulla oli ateria vielä kesken ja opettaja kysyi oppilailtaan, kertoiko kukaan Minulle.

Olin ärtynyt ja sanoin, että aion nyt tehdä ateriani joka tapauksessa valmiiksi ja muut saisivat tehdä mitä lystää. En juurikaan halunnut kohdata heitä. Koin, että minut ymmärrettiin väärin. Ihmiset lähtivät pois ja vain kolme jäi.

Kaksi kinastelivat keskenään sairaasta veljestä ja kolmas katseli minun työtäni. Puutuin asiaan ja haukuin tuota oppilasta, joka niin julmasti oli piittaamaton sairaasta lapsesta. Käytin kaikenlaisia voimasanoja kuvaillessani hänen saatanallista olemustaan.

Halkaisin vesimelonin. Sen sisässä oli jotakin aivan valkoista ja se valkoinen kuhisi pieniä eläimiä, bakteereja. Yritin leikata tuota osaa pois, mutta se oli aivan liian vaivalloista.

Huudahdin asiasta sairaan veljen siskolle ja jätin melonin siihen, jonkun toisen oppilaan pöydälle. Omani oli hyvin sotkuinen, ihmettelin sitä hetken, kuin myös sitä, että ateriani ei ollut lähellekään valmis ja kaikki tarvikkeet olivat lopussa.


3. Ikkuna


Me olimme tien toisella puolen sijaitsevassa rakennuksessa. Istuimme lattialla, kuin lapset ja keskustelimme keskenämme. Satuin katsahtamaan ulos ikkunasta vanhan palolaitoksen suuntaa, kun olin kertomassa ystävilleni, että tahtoisin käydä siellä tornissa.

Seinän läpi oli kuultanut hauskat portaat ja tasanteet. Olisin halunnut kiivetä niille. Tosin myöhemmin ymmärsin, että ne olivat jonkin toisen tornin portaita ja aivan toisella suunnalla.

Ikkunasta näin vanhan palolaitoksen katolla kävelevän usean ihmisen ja samassa yksi tytöistä astui harhaan. Käänsin katseeni pois ja olin hirvittävän peloissani. Kuulin heidän huudahduksistaan, että asia olisi ehkä nyt paremmin ja käänsin katseeni jälleen tilanteeseen.

Tyttö kiepsahti ympäri ja samalla kaksi häntä auttanutta miestä kaatuivat ja he kaikki lähtivät luisumaan alas katolta. Käänsin jälleen katseeni ja kuulin ihmisten huudoista, että he olivat tipahtamassa samaan paikkaan.

Kolme tömähdystä.

Tömps

Tömps

Tömps

Sinä alkoholikokemustesi riepoittelema hauras ihminen, olisit halunnut mennä katsomaan. Minä kieltäydyin jyrkästi. En voisi katsoa sitä.

Hullu Mies ja grinder

En tiedä, kuinka kertoisin hänestä.

Haluaisin antaa todenmukaisen käsityksen.

No aivan ilmiselvää oli, että hänen järkensä ei enää toiminut. Hän oli siis hullu ja käsittämättömän vimman riivaama. Luulen, että hän ei ihaillut verta tai elämän hiipumista käsissään. Hän tuskin nautti tappamisesta. Ei hän ajatellut. Hän tappoi. Hän oli tappaja.

Joskus asiat voivat olla yllättävän yksinkertaisia, vaikka me emme huomaakkaan sitä. Helposti keksimme selityksen, joka meitä itseämme miellyttää eniten ja niinhän minäkin tein. Sanon, että hän oli hullu. Täysin menettänyt järkensä. Ihminen joka ei enää ajattele. Mutta jos olen väärässä ja hän ajattelikin, niin pyydän sitä anteeksi ja myönnän, että en ymmärrä, mitä hän oikein ajatteli.

Kaikkien maiden lait olisivat hänet tuominneet sellaisen ruumis määrän perusteella murhaajaksi, ehkä jopa terroristiksi, mutta se ei olisi pitänyt paikkaansa. Sitäpaitsi, lain olisi ensiksi pitänyt saada hänet kiinni. Hän tappoi jokaisen, koska hän pystyi. Hän tappoi lapsen tai aikuisen, köyhän tai rikkaan, virkamiehen tai siivoojan. Hän ei ajatellut.

Ja hänen tielleen ei kannattanut eksyä. Silloin oli väärässä paikassa, väärään aikaan ja se oli menoa sitten. Hän ei vastannut puhuttaessa, sääli tuskin koristi kasvojaan, en huomannut himoa, en raivoa.. vain tuon vimman. Pakkomielteen. Opitun tavan. Ainoan tavan. Sitä hän noudatti. Ei muuta.

Hänen toimintatapansa oli hyvin yksinkertainen ja alkukantainen. Hän kaatoi uhrinsa, piteli toisella kädellään kiinni ja toisella löi, löi ja löi. Jotakin kummallista hänellä oli kuitenkin kädessään; grinderi. Oranssi ja muovinen. Ilmeisen hyvä apuri, mutta ei tosin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Tuskin kukaan elossa, pystyi selittämään tuon asian. Luulen toki, että on ihmisiä tämän tarinan ulkopuolella, jotka voivat kuvitella ja näkevät siinä mielipiteilleen todistuksen. Toki tässä vaiheessa haluan muistuttaa, että kyseessä on minun tarinani ja minun uneni grinderi. Sellainen ei riitä perusteluksi kenellekään muulle ja sen tarkoitus ei ole toimia aivopesun välineenä, eikä ruokkimaan kenenkään pelkotiloja.

Ellei kyseessä olisi Minun uneni, voisitte luulla Minun olevan hyvinkin leuhka ihminen. Näin tarinaani kirjoitan itsestäni ainoan ihmisen kokonaisessa maailmassa, ketä tappokone ei saanut millään hengiltä.

Omassa hahmossani, Minä Sankari jopa toimitin tämän hirviön virkavallan käsiin. Silloin he laittoivat sen häkkiin. Sellaiseen mihin salametsästäjät sulkevat gorillan. Siitä alkoi vähättely.

Vastaanottaneet kaksi naista olivat toki kiitollisia annetusta lahjasta, mutta kokoni vuoksi, eivät ymmärtäneet välttää vaaraa. Minä kyllä varoitin heitä, pyysin aivan selvästi heitä olemaan varovaisia ja kerroin miehen vaarallisuudesta. Luulen, että se oli enemmänkin yllyke ja naiset haastoivat Minut jonkinlaiseen taisteluun paremmuudesta, vaikka olin jo poistumassa paikalta.

Siispä en edes viraston ovesta ehtinyt ulos, kun tiesin tutuista äänistä takanani, että nämä kaksi naista, eivät enää nousisi ja Minä olin jälleen alussa. Suljin oven takanani. Oli vetäydyttävä edes hetkeksi miettimään.

En ole koskaan ollut sellainen sankari, joka hyppää vaaroihin ja hoitaa homman kotiin.

Pikemminkin sellainen pelkuri, joka vaaraa välttäessä, varoo katseellaan joutumasta taivaan tuuliin tai meteoriitin iskemäksi ja astuu ansakuoppaan. Sellaiseen elämän virittämään, aivan normaaliin ansakuoppaan. Lisäksi mukana taitaa olla tragikoomisen huonoa tuuria.

Valitettavaa oli myös, että mies oli ottanut minusta mielipuolisen vimmansa kohteen ja ihmiset ympärilläni tipahtelivat yksi toisensa jälkeen. Täytyy sanoa, että olin täysin neuvoton. Mitä voin tehdä hullun kanssa, joka haluaa tappaa ja voi tappaa, jolle pärjään, mutta jota en voi toimittaa mihinkään? Sitäpaitsi, edes häntä en halunnut satuttaa. Peloissani kuitenkin tein sitäkin.

Luulen ajatelleeni, että paras ratkaisu olisi, jos tämä mies nyt vain tulisi järkiinsä ja voisimme unohtaa koko jutun. Tosin miehen eduksi on kerrottava, että se ei olisi ollut ollenkaan järkevä siirto mieheltä ja vaikka väitinkin, että hänen järkensä ei toimisi, tuskin alitajunta oli menettänyt toimintakykyään.

Jos alitajunta olisi lakannut toimimasta, tuo mies olisi täysin harmiton. Makaisi maassa ja kuolaisi naamalleen. Hetken päästä lakkaisi varmaan hengittämästäkin.

Joko Minulla oli tylsät sakset mukanani tai hänen ihonsa oli terästä. En tosin saanut lyönteihini tuota vimmaa, mikä häntä auttaa ja kaiken lisäksi, tunnen pistoksen sydämessäni. Minua säälittää.

Lukitsen miehen huoneeseen ja asetun ystäväni kanssa viereiseen. Kummastakin huoneesta menee ovi käytävälle, lisäksi huoneet yhdistää ovi. En oikein tiedä, mitä tekisin ja tuolla vimmaisella hullulla oli taipumus selvitä lukituista ovista ja lähes kaikesta muustakin, aivan helposti.

Sormiaan napsauttamalla hän avasi huoneita yhdistävän oven ja sanoin hänelle, että jos hän noin paljon haluaa ihmisten seuraan, hänen ei ehkä kannattaisi tappaa heitä. Mies sulki ovensa ja itsensä takaisin huoneeseen.

Minulla meni aikaa ymmärtää, mitä oli juuri tapahtunut.

Oliko tuo mies sittenkin ymmärtänyt puhetta ja jäin ymmälläni seuraamaan tilannetta. Mies avasi oven jälleen ja toistin hänelle sanani. Sama tapahtui ja mies palasi huoneeseensa.

Taistelu hyvästä ja pahasta

1 osa

Tietokone


Hän oli tietokoneessa
ja osa sitä

Hän kertoi ystävälleen
uudesta ystävästään
internetissä

Heidän tarvitsisi katsoa vain samaa kuvaa
ja päätyisivät yhteiseen hetkeen,
tuosta noin vain

Ystävä oli hiljainen olento
ja tyytyi vain seuraamaan sivusta,
miten tämä käytännössä toimisi

Ruudulla oli kaksi samanlaista kuvaa vierekkäin
ja he ikäänkuin liukenivat pois

Ystävä internetistä esitteli itsensä Paulaksi
ja he olivat hänen todellisuudessaan
ulkona kaduilla

Hän yritti ottaa kontrollin,
mutta tuossa todellisuudessa
se ei voisi olla hyväksi

Ystävä varoitti häntä
ja he palasivat
kotiin


Osa 2

Noita


Noita astui sisään ovesta

Noita puhui varoitellen, neuvoen
kiltisti, kuitenkaan pakottamatta
mitään määräämättä

ja ystävä piti naista hyvänä

Toisin, kuin hän
jonka silmä katosi näkyvistä
ja koskettaessaan,
toinenkin

Kasvoilla oli vain kaksi tyhjää kuoppaa

Noita sanoi sitä sairauden aiheuttamaksi
ja lähti pois


Osa 3

Muistot


Hän sanoi käyneensä tuon Noidan sisällä
tunnustelleensa muistojaan ja tietää nyt,
että Noita on paha

Ystävä aisti hänestä katkeruutta
ja piti oman mielipiteensä

Hän kertoi Noidan ampuneen jonkun

Ystävä tiesi hänen olevan väärässä

Hippasta

Osa 1

Luokkaretkellä nukutaan samassa huoneessa
Kolme tyttöä vierekkäin ja sitten vähän väliä
keskimmäinen heistä havahtuu ihmettelemään
saamaansa hyväksyntää

Jo huomenna heidän tulisi mennä siihen vaaralliseen paikkaan

Ja jakaantua kahdeksi ryhmäksi
kilpailla keskenään maastossa
joka ei helli ketään

Se on muka yhteinen tavoite,
että toinen ryhmä voittaa


Osa 2

Ryhmät olivat kilpasilla
ja aivan alusta asti oli selvää,
että ne toiset

olivat valmiita satuttamaan

He olivat vahvempia
ja siksi oli juostava,
oli piilouduttava

Paikka oli pimeä ja likainen
jotenkin normaalia erikoisempi

Paettuaan eräästä huoneesta
toisen ryhmän painostamana,
he katsoivat peilin läpi

Ja kun toiset löysivät sen
yksi heistä avasi peilin
kysyäkseen

Kaikki olivat hämmentyneitä,
eikä kukaan ymmärtänyt tapella



Osa 3

Makasin sängyllä aivan hiljaa
oli niin pimeää, että he eivät huomanneet

Puhuttiin plasmasta
ja he toivat sen sisälle

Kohta he sytyttävät valot

Eräät kasvot

Yhteisöön Rakastunut kävelee mutkitta sisälle

Täällä eletään, kuin ennen ja
Rakastunut huokailee suustaan
kysymyksiä

Valmiina antamaan puutteet anteeksi

Kukaan ei osaa rakentaa puuvenettä

Ei se mitään
Kummissaan on
mutta, Ei se mitään

Ensimmäiset askeleet opastanut
äityy yllättäen ilkeäksi
jokseenkin vaaralliseksi,
mutta on yhä luotettava

Yhdistelmä on omituinen

Rakastunut toteaa
voivansa tehdä
tuskin mitään

Teot ovat kuitenkin
Rakkauden tekoja

Toiset askeleet opastava
näyttää kaupan,
jossa kaikki on kallista

Makeiset ja koiran lelut ovat käärityt muoviin

ja kylässä alkoholi on melkein kiellettyä

Pulloja on hyllyllä
lasillisenkin voi ostaa
koska kokonainen pullo
on yhdelle liikaa

Toiset askeleet opastava
kertoo salaisuuden

Hän tahtoisi juoda
kaksi

ja aivan yksin

Ulkona on kirpputori
ja Rakastuneelle ojennetaan
lahjoja

Hänen ei tarvitse maksaa

Hän miettii poikaystäväänsä
joka tulisi myöhemmin
ja ei ole varma enää

Mitä haluaa
tästä kylästä

Rakastunut palaa kauppaan
ostaakseen opastajalleen olutta

Rohkeus riittää vain yhteen pulloon
hän valehtelee niin hyvin,
että uskoo sen itse

Ja perillä

Tarjoaa jokaiselle

On kyläläisistä kiinni
saavatko he jäädä
Kaikki ovat mukavia
vastaus on arvoitus