maanantai 22. joulukuuta 2008

Vampire




Luulet olevasi vahvempi
ja pystyisit selättämään
itseäsi suuremman miehen

Siksi lähdet yksin

hääpuvussa


Luulet olevasi ovela
ja houkuttelet hänet
pois tavanomaisesta


Lyöt puutapin keskelle vartaloa

ja ryömit pois matalasta oviaukosta


Juokset

Juokset


Huoneessa on vieraita
juhlimassa häitänne
Ilmeesi ei värähdäkään,
kun istut miehen viereen

Tapetti miehen takana
värjäytyy verestä

Hän vetää vatsasi auki


Kun palaat takaisin,

tiedämme

kadonneet kyntesi

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Valinta johti takaa-ajoon

Kun kysyttiin, ketä tarkoittavat
valinta oli usein väärä
unohtui veli tai sisko,
äiti tai isä

Eikä se riittänyt

Pahuus pitää ansaita
ja se on helppoa,
kun on niin sokeaa

Ei vain tajua

Ymmärrys ravistelee
voi huomata

unohtaneensa veljen,
joka onkin itse

Vahvuudeksi mainittakoon
kyky lentää ja halu selviytyä
Heikkoudeksi uteliaisuus,
joka joskus pakottaa
luovuttamaan

Mutta on raskasta
kokoajan paeta
sisimmän taistellessa
kaikista raskaimman
sodan

Muukalaisia on monta
pahin on itse

Naapurisuhteita


Teidän narunne oli aivan liian pitkällä
Koiranne pystyi ajamaan koiramme
oman pihansa nurkkaan

Ja pihallamme sitten rapsuteltiin,
jo on hyvä koira

Mieheni mainitsi,
että meidänkin koira
tykkää rapsutuksista

Ja vaimosi vastasi,
ettei noin villiä voi

varsinkin,

kun on juuri tehnyt ruokaa

Hermostuin ja sanoin,
että eipä ole hääppöinen
tuo teidänkään piski

Ja lähtiessänne

käskin pitämään
narun tiukemmalla

torstai 11. joulukuuta 2008

Ah, siksi



Ne olivat poikkileikattuja puita
hyvin ohuita, niin että mahtuivat
muovipussiin

Siellä oli myös vettä
mutta tuskin siitä
huolestuimme

kunnes

kynteni alle jäi valkoisia
pienen pieniä ja limaisia
munia

Koskin sinne kahdesti
ja kummallakin kerralla
kavahdin kauhuissani

Niistä tulisi kuoriutumaan
paljon kärpäsiä

sellaisia oikein isoja

ja huomasin niiden jo
lisääntyneen

Ajattelimme haudata puut
mutta se olisi mahdotonta

Puissa oli elohopeaa

Emme voisi polttaakaan niitä,
koska ne ovat märkiä

Voimattomina
annoimme niiden olla

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Alas jyrkänteeltä



Olin sinne aivan liian vanha
enkä aikonut mennäkään
mutta olinpahan ilmottautunut
ja huomannut, miten helppoa se oli

Peruskouluun ei kai ollut tungosta
tämän tosin piti olla jotenkin erilainen
ja edelliseen ilmottautumiseeni verrattuna olikin

Tämä oli vieläkin nuoremmille

Edellisen peruminen oli ollut helppoa,
tämä ei onnistunutkaan sähköisesti

kummallista

En vaivannut sillä juurikaan päätäni

Meitä oli saapunut oikea luokallinen
sinne louhoksille
ja taisin olla ensimmäinen hyppääjä

Laskuvarjo selässäni kesken hyppyä
puhelin kännykkääni ja kysyin
milloinkohan tulisi vetää narusta?

Vastaukseksi sain, että olisi pitänyt jo
ja juuri ehdin maahan murskautumatta

Ihmettelin, miksi kukaan ei ollut opettanut
ennen puoli väliä olisi vedettävä varjo esiin
Olin ajatellut, että 1 / 3 jäjellä riittää

Ohjaaja selvitti alhaalla, että on hyvin vaikeaa
neuvoa käsityksiä ja huomasin hänen olevan
oikeassa

Pohdin sitä hieman

totesin sen totuudeksi

Silti olin kummissani

En tiennyt meinasivatko muut hypätä
tai hyppäsivätkö he
ulkona alkoi jo olla ihmisiä

Minun piti mennä uudelleen