Lentämisestä

"Tyttö lentää! Se lentää!"

Niin he huusivat. Varsinkin se yksi poika, joka epäili häntä. En voinut neuvoa, kuinka se tapahtui, mutta lentäminen oli varsin helppoa. Ainakin oli, kunnes tämä nainen ilmestyi.

Ulkotilat muuttuivat sisätiloiksi hänen huolehtiessa asioistani.

Minulle kävisi kuulemma huonosti, kun näin lensin muiden nähden ja nyt sitten, törmäilin sähköjohtoihin. Niitä oli kaikkialla.

Eikä lentäminen ollut enää mukavaa. Pelkäsin saavani iskun.


Virta oli sameaa. Siellä täällä oli mättäitä, joista kasvoi suuria koivuja. Toisella puolella virtaa oli kaupunki. En ollut enää varma osaisinko lentää, vaikka se kävikin mielessäni. Veteen tipahtivat ensin koiran hihna ja sitten kaksi paitaani.

Kiersin koivua pienellä mättäällä, johon olin loikkinut matkallani eteenpäin. En oikein tiennyt, kuinka onkisin tuon paidan vedestä. Se kuitenkin oli saatava, en halunnut saastuttaa. Käsissäni oli vielä toinen koiran hihna ja valjaat ja ne meinasivat mennä samaa tietä. Ripustin ne puun oksalle ja ongin paidan vedestä. Hihna jäi sinne.

Matoja, Matoja, Matoja

Olen toki muitakin nähnyt, kuin näitä mato - unia. Nyt on vain ollut tämmöinen pienehkö tauko. Siis jälleen matoja.


Asuimme Espanjassa. Olimme muuttaneet olosuhteiden pakosta alas rannikolle, vaikka todellisuudessa halusimme asua ylhäällä vuorilla. Lähdimme tutustumaan Mijaksen kylään. Ajoimme autolla ylös mäkeä ja Minun oli vaikea pitää auto omalla kaistallani. Ajauduin välillä vastakkaiselle ja ainakin kerran meinasimme pysähtyä, ellemme pysähtyneetkin. Oli lämmintä ja aurinkoista.



Ylhäällä kaikki oli, kuten eräässä valokuvassa jonka olimme nähneet. Edessämme oli kaksi kaistaa ja kaistojen välissä kasvoi rivissä koivuja. Oikeaa ja vasenta laitaa kehystivät hyvin suomalaiset, vanhaa tyyliä edustavat talot ja yksi kerrostalo, jossa huomasimme ainakin yhden tyhjillään olevan asunnon.

Etsimme kauppakeskusta ja löysimmekin sen. Alakerta oli kuten, minkä tahansa maan kauppakeskus ja sain selville, että yläkerrassa olisi tehdas tilaa. Minulla oli käsivarsillani kaksi keltaista lakanaa levitettäväksi lattialle, mutta yläkerrassa en tiennyt enää mitä olisin tehnyt niillä. Kuinka niillä oikeastaan edes rakennetaan.

Vastaamme tuli mies, joka kertoi, että yläkerran keittiö on hyvä paikka rauhoitella lasta, joka ei välttämättä pysty rauhoittumaan alakerran hälinässä ja seurasimme häntä sinne. Hyssyttelin käsivarsillani olevaa lasta, kun huomasin isovarpaistani puskevan esille joitakin harmaita, ikään kuin langanpätkiä.



Yritin leikata niitä saksilla, mutta se oli jokseenkin vaivalloista. Eräältä harmaalta vetäisin vahingossa "kuoren" päältä, joka osoittautuikin madon ihoksi ja näin miten otus luikerteli.

Nostin jalkani syliisi ja pyysin kiskomaan ne yksi kerrallaan irti. Se sattui aivan hirveästi ja ne pyrkivät pakenemaan sormistasi ja imeytymään takaisin varpaani sisälle. Kiskoit yhden irti ja heitit sen lattialle. Kiljuin, että et saa heittää niitä lattialle, Minun olisi haettava lasi, muuten ne menevät selästäni sisään.


Käsistäni pyrki hiuksen näköinen mato ihoni sisälle. Olin ulkomailla silloinkin ja lääkäri ystäväni vastaanotolla. Lääkäri sanoi, että ne ovat sellaisia lapamatoja, jotka kasvavat elimistössä hyvin suuriksi ja ne olisi hyvä käydä poistamassa. Pyysin häntä poistamaan ne, mutta hän sanoi, että se olisi Minulle hyvin kallista ja ehtisin kyllä poistaa ne kotimaassani.

Yritin tiputtaa hiuksea maahan, mutta se takertui aina siihen mihin koskin.

Mato näytti omalta hiukseltani.