En tiedä, kuinka kertoisin hänestä.
Haluaisin antaa todenmukaisen käsityksen.
No aivan ilmiselvää oli, että hänen järkensä ei enää toiminut. Hän oli siis hullu ja käsittämättömän vimman riivaama. Luulen, että hän ei ihaillut verta tai elämän hiipumista käsissään. Hän tuskin nautti tappamisesta. Ei hän ajatellut. Hän tappoi. Hän oli tappaja.
Joskus asiat voivat olla yllättävän yksinkertaisia, vaikka me emme huomaakkaan sitä. Helposti keksimme selityksen, joka meitä itseämme miellyttää eniten ja niinhän minäkin tein. Sanon, että hän oli hullu. Täysin menettänyt järkensä. Ihminen joka ei enää ajattele. Mutta jos olen väärässä ja hän ajattelikin, niin pyydän sitä anteeksi ja myönnän, että en ymmärrä, mitä hän oikein ajatteli.
Kaikkien maiden lait olisivat hänet tuominneet sellaisen ruumis määrän perusteella murhaajaksi, ehkä jopa terroristiksi, mutta se ei olisi pitänyt paikkaansa. Sitäpaitsi, lain olisi ensiksi pitänyt saada hänet kiinni. Hän tappoi jokaisen, koska hän pystyi. Hän tappoi lapsen tai aikuisen, köyhän tai rikkaan, virkamiehen tai siivoojan. Hän ei ajatellut.
Ja hänen tielleen ei kannattanut eksyä. Silloin oli väärässä paikassa, väärään aikaan ja se oli menoa sitten. Hän ei vastannut puhuttaessa, sääli tuskin koristi kasvojaan, en huomannut himoa, en raivoa.. vain tuon vimman. Pakkomielteen. Opitun tavan. Ainoan tavan. Sitä hän noudatti. Ei muuta.
Hänen toimintatapansa oli hyvin yksinkertainen ja alkukantainen. Hän kaatoi uhrinsa, piteli toisella kädellään kiinni ja toisella löi, löi ja löi. Jotakin kummallista hänellä oli kuitenkin kädessään; grinderi. Oranssi ja muovinen. Ilmeisen hyvä apuri, mutta ei tosin alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.
Tuskin kukaan elossa, pystyi selittämään tuon asian. Luulen toki, että on ihmisiä tämän tarinan ulkopuolella, jotka voivat kuvitella ja näkevät siinä mielipiteilleen todistuksen. Toki tässä vaiheessa haluan muistuttaa, että kyseessä on minun tarinani ja minun uneni grinderi. Sellainen ei riitä perusteluksi kenellekään muulle ja sen tarkoitus ei ole toimia aivopesun välineenä, eikä ruokkimaan kenenkään pelkotiloja.
Ellei kyseessä olisi Minun uneni, voisitte luulla Minun olevan hyvinkin leuhka ihminen. Näin tarinaani kirjoitan itsestäni ainoan ihmisen kokonaisessa maailmassa, ketä tappokone ei saanut millään hengiltä.
Omassa hahmossani, Minä Sankari jopa toimitin tämän hirviön virkavallan käsiin. Silloin he laittoivat sen häkkiin. Sellaiseen mihin salametsästäjät sulkevat gorillan. Siitä alkoi vähättely.
Vastaanottaneet kaksi naista olivat toki kiitollisia annetusta lahjasta, mutta kokoni vuoksi, eivät ymmärtäneet välttää vaaraa. Minä kyllä varoitin heitä, pyysin aivan selvästi heitä olemaan varovaisia ja kerroin miehen vaarallisuudesta. Luulen, että se oli enemmänkin yllyke ja naiset haastoivat Minut jonkinlaiseen taisteluun paremmuudesta, vaikka olin jo poistumassa paikalta.
Siispä en edes viraston ovesta ehtinyt ulos, kun tiesin tutuista äänistä takanani, että nämä kaksi naista, eivät enää nousisi ja Minä olin jälleen alussa. Suljin oven takanani. Oli vetäydyttävä edes hetkeksi miettimään.
En ole koskaan ollut sellainen sankari, joka hyppää vaaroihin ja hoitaa homman kotiin.
Pikemminkin sellainen pelkuri, joka vaaraa välttäessä, varoo katseellaan joutumasta taivaan tuuliin tai meteoriitin iskemäksi ja astuu ansakuoppaan. Sellaiseen elämän virittämään, aivan normaaliin ansakuoppaan. Lisäksi mukana taitaa olla tragikoomisen huonoa tuuria.
Valitettavaa oli myös, että mies oli ottanut minusta mielipuolisen vimmansa kohteen ja ihmiset ympärilläni tipahtelivat yksi toisensa jälkeen. Täytyy sanoa, että olin täysin neuvoton. Mitä voin tehdä hullun kanssa, joka haluaa tappaa ja voi tappaa, jolle pärjään, mutta jota en voi toimittaa mihinkään? Sitäpaitsi, edes häntä en halunnut satuttaa. Peloissani kuitenkin tein sitäkin.
Luulen ajatelleeni, että paras ratkaisu olisi, jos tämä mies nyt vain tulisi järkiinsä ja voisimme unohtaa koko jutun. Tosin miehen eduksi on kerrottava, että se ei olisi ollut ollenkaan järkevä siirto mieheltä ja vaikka väitinkin, että hänen järkensä ei toimisi, tuskin alitajunta oli menettänyt toimintakykyään.
Jos alitajunta olisi lakannut toimimasta, tuo mies olisi täysin harmiton. Makaisi maassa ja kuolaisi naamalleen. Hetken päästä lakkaisi varmaan hengittämästäkin.
Joko Minulla oli tylsät sakset mukanani tai hänen ihonsa oli terästä. En tosin saanut lyönteihini tuota vimmaa, mikä häntä auttaa ja kaiken lisäksi, tunnen pistoksen sydämessäni. Minua säälittää.
Lukitsen miehen huoneeseen ja asetun ystäväni kanssa viereiseen. Kummastakin huoneesta menee ovi käytävälle, lisäksi huoneet yhdistää ovi. En oikein tiedä, mitä tekisin ja tuolla vimmaisella hullulla oli taipumus selvitä lukituista ovista ja lähes kaikesta muustakin, aivan helposti.
Sormiaan napsauttamalla hän avasi huoneita yhdistävän oven ja sanoin hänelle, että jos hän noin paljon haluaa ihmisten seuraan, hänen ei ehkä kannattaisi tappaa heitä. Mies sulki ovensa ja itsensä takaisin huoneeseen.
Minulla meni aikaa ymmärtää, mitä oli juuri tapahtunut.
Oliko tuo mies sittenkin ymmärtänyt puhetta ja jäin ymmälläni seuraamaan tilannetta. Mies avasi oven jälleen ja toistin hänelle sanani. Sama tapahtui ja mies palasi huoneeseensa.
