Narrini! Tervetuloa!!

Narri istui olohuoneen tuolille ja myhäili itsekseen. Suunnitelma oli nyt valmis ja toteutettava. Hän silmäili ihmisiä ympärillään ja valitsi hiljaisuudessa ensimmäisen uhrinsa. Se olisi tuo poika, joka tarvitsisi hieman kovempia otteita. Hän saisi tulla ensin.

Narri pyysi miehen mukaansa käytävälle ja uhri läksi iloisesti tuon hieman hullun miehen perään.

Olimme ottaneet mieheni kanssa rennon asennon olohuoneen suurelle sohvalle ja katselimme muiden kanssa televisiota. Sohva sijaitsi aivan lähellä väliseinää, jonka toisella puolella sijaitsi käytävä ja käytävän toisessa päässä meidän huoneemme. Olimme vieraana tässä talossa, mutta emme juurikaan tunteneet muita ihmisiä ympärillämme.

Olimme jo aiemmin keskustelleet narrin oudosta olemuksesta. Ikäänkuin hänen toinen puoli kasvoistaan olisi kokonaan kadonnut, siis näkymätön! Hyväksyimme asian ja asia ei häirinnyt meitä sen enempää, itseasiassa silloin, kasvot tulivat kokonaan näkyviin.

Huomasin narrin lähtevän huoneesta pojan kanssa.

Ihmettelin pöllähdystä, joka tupsahti osittain olohuoneeseen käytävältä. Se oli, kuin lunta. Olohuoneen lampun valossa kimaltelevaa lunta, mutta kuitenkin jotenkin enemmän jauhomaista, pölisevää. Sitten näin aseen piipun vilahduksen muutamaan otteeseen. Pojan ja narrin keskustelusta ei voinut päätellä mitään. Aivan, kuin poika ei olisi edes huomannut tuota asetta tai pöllähdystä, vaikka täytyihän hänen. Kerroin miehelleni asiasta ja hän uskoi minua heti, vaikka ei ollut nähnyt mitään.

Narri tuli takaisin ja katsoin häntä pitkään kasvoihin.

Narri tunsi kasvoillaan tuon tytön katseen ja koki sen jollakin tavalla hyvin miellyttäväksi. Niin päätettiin toinen uhri, tosin.. Nyt ehkä hieman erilaisin perustein ja narri tiesi, että tämä olisi eritavalla vaikea ja eritavalla helppo.

Tyttö ei tiennyt mitä muutakaan olisi voinut tehdä, aiheuttamatta hämminkiä ja lähti siis narrin perään käytävälle. Sitä ennen hän kuitenkin otti katsekontaktin mieheensä ja mies viestitti ymmärtävänsä. Ei tarvitse olla peloissaan.

Käytävällä narri johdatti Minut lipastolle. Käytävä oli hyvin kapea ja seinällä, lipaston yllä roikkui suuri puusta veistetty teos. Se muistutti afrikkalaista heimonaamiota ja oli hyvin tumma, melkein musta. Olin varautunut siihen, että narri heittäisi kasvoilleni tuota pölyä, jota poikakin sai. Sen sijaan narri kertoi lähtevänsä käymään ulkona ja pyysi odottamaan.

Jäin hieman hämilläni seisomaan tuon teoksen eteen ja silmäilin sitä mielenkiinnolla. Yhtäkkiä, teoksen suuresta nenästä pöllähti kasvoilleni tuota kimaltelevaa jauhoa ja tunsin meneväni sekaisin. Se oli jonkinlaista huumetta.

En osannut enää liikkua ja jäin paikalleni odottamaan narria, joka pian palasikin mukanaan pieni pahvilaatikko. Hän katsoi minua lempeästi ja ymmärsi. Minun olisi kai ollut tarkoitus ottaa tuo paketti, ehkä viedä se jonnekin. Narri laski sen lipaston päälle ja kaivoi paitansa alta stetoskoopin.

Painauduin seinään kiinni, kun hän lähestyi minua tuo kapine kädessään ja sain hänet hymyilemään valloittavasti. Luulin, että hän olisi painanut pään rintaani vasten, mutta sen sijaan hän painoi sen otsalleni.

Mies tutki tytön kanssa veistettyä teosta narrin lähdettyä jonnekin lähistölle ja he huomasivat neljä pientä hanaa patsaan alla. Mies kopautteli teosta ja sai hanat vuotamaan pulveria. He laittoivat alle kaksi lasituoppia ja jäivät odottamaan hanojen sulkeutumista.

Saatuaan kupit täyteen he pakenivat huoneeseen, joka oli heti siinä oikealla. Huoneessa oli normaali kaaos, joten he asettuivat lattialle, maton viereen istumaan ja tutkivat jauhoa tarkoin. Se oli sotkuista hommaa ja tyttö yritti pyyhkiä lattialle tippunutta maton alle.

Pääni sisälle ilmestyi teksti, josta luin aineen vahingoittavan lattiarakenteita. Voisi tulla homeongelmaa ja verrattiin yhteen romahtaneeseen taloon. En silti tiennyt, mitä olisin jo tippuneille tehnyt.

Kuulimme narrin tulevan ja mieheni piiloutui tuoppeineen sängyn alle. Olin yhä pöllyssä, eikä se varmaankaan ollut mikään ihme. Menin käytävälle häntä vastaan. Narri katsoi Minua jälleen hyvin pitkään, mutta niin minäkin häntä.

Hän nosti minut syliinsä ja kantoi minun ja mieheni huoneeseen. Narri silmäili ympärilleen ja ilmeisesti aavisti jotakin. Hän katsoi sängyn alle ja minä vilkaisin hänen olkansa takaa. Mieheni oli onnistunut piilottamaan tuopit taakseen ja ryömi pois sängyn alta. Emme selittäneet mitään, eikä narri kysynyt.

He palasivat olohuoneeseen ja ottivat saman lokoisen asennon, mistä tämä tarinakin alkoi.

Huoneeseen astui hyvin kaunis ja pitkä, blondi nainen. Nainen oli juuri tullut suihkusta, joten hänen ympärillään oli vain pyyhe. Tyttö katsoi häntäkin pitkään ja ihmetteli sisällään olevia tuntemuksia.

Tyttö seurasi blondia käytävälle ja kuunteli naisen ääntä tarkoin.

Naisen puhuessa huomasin hänen kasvoillaan punaista ja vihreää meikkiä. Sitä oli ilmeisesti jäänyt vahingossa kasvojen sivuosaan ja hämmennyin täysin. Tuohan oli narri.

Arvoitus ei selvinnyt, ei ainakaan vielä. Ehkä sinä selvität sen? Tarinankertoja nimittäin heräsi melko pian tästä, mutta vielä ehti jotakin tapahtua.

Laitoimme mieheni kanssa tuopit muovipussiin, jossa oli joitakin likaisia vaatteita ja siihen päälle, laitoin vielä yhden pussin. Nyt jauhe ei juurikaan näkynyt, mutta lasit näkyivät. Laitoin pussin huoneen perälle pöydän päälle ja sinne se jäi nököttään.

Minä lähdin narrin mukaan ulos.

Heidän palatessa asiat olivat hieman muuttuneet ja tytön piti jälleen kovasti ihmetellä.

Lattialla makasi yksi pojista ja ihan ilkosillaan. Narri myhäili tyytyväisenä nähdessään pussin pojan kädessä. Siinä oli vielä hyvin paljon jauhetta jäljellä. Poika ei edes yrittänyt peitellä pussia saatika itseään ja tarkastelimme häntä röyhkeästi. Analysoimme pituuksia ja narri kertoi kasvun johtuvan jauheesta.

Tyttö löysi myöhemmin itsensä keittiöstäkin tämän narrin kanssa ja silloin narri siivoili, tytön vain istuessa.

Tyttö löysi jotain muutakin.

Löysin mieheni kuvan, jossa hänen päänsä oli siinä pussissa, jonka jätimme pöydän päälle. Kuvista ilmeni aivan selvästi, että hän oli itse laittanut päänsä sinne. Hän nimittäin poseerasi ja oli hymyilevä. Näin kaksi kuvaa ja toisessa hänen päänsä oli pussin vieressä.

Luulen, että hän halusi jollakin tavalla leuhkia ja olla ylpeä asiasta. Jostakin syystä tämä närkästytti, mutta unohdin sen pian.

Valitettavasti tähän loppui tämä tarina ja kertoja ottaa käsiinsä suuren nipun papereita, alkaa lajittelemaan ja jatkaa töitään. Miten samanlaista onkaan tämä hereillä oleminen ja niin on sanottu, että unelmointi olisi muka tyhmää ja satuttavaa.

kertoja on kuitenkin elossa ja siitä pitää kiittää narria.

Narri on talomme sisällä ja pesen ulkona kiviä letkun kanssa. Huomaan olevani täysin alasti ja yritän asennolla peittää alastomuuttani. Narri katsoo hetken ja palaa sitten talon pimeyteen.