Lentämisestä

"Tyttö lentää! Se lentää!"

Niin he huusivat. Varsinkin se yksi poika, joka epäili häntä. En voinut neuvoa, kuinka se tapahtui, mutta lentäminen oli varsin helppoa. Ainakin oli, kunnes tämä nainen ilmestyi.

Ulkotilat muuttuivat sisätiloiksi hänen huolehtiessa asioistani.

Minulle kävisi kuulemma huonosti, kun näin lensin muiden nähden ja nyt sitten, törmäilin sähköjohtoihin. Niitä oli kaikkialla.

Eikä lentäminen ollut enää mukavaa. Pelkäsin saavani iskun.


Virta oli sameaa. Siellä täällä oli mättäitä, joista kasvoi suuria koivuja. Toisella puolella virtaa oli kaupunki. En ollut enää varma osaisinko lentää, vaikka se kävikin mielessäni. Veteen tipahtivat ensin koiran hihna ja sitten kaksi paitaani.

Kiersin koivua pienellä mättäällä, johon olin loikkinut matkallani eteenpäin. En oikein tiennyt, kuinka onkisin tuon paidan vedestä. Se kuitenkin oli saatava, en halunnut saastuttaa. Käsissäni oli vielä toinen koiran hihna ja valjaat ja ne meinasivat mennä samaa tietä. Ripustin ne puun oksalle ja ongin paidan vedestä. Hihna jäi sinne.