Juhlat ihmisille, aika kuluu

Juhlivia ihmisiä kaikkialla. Liikkuvat paikasta toiseen ja Minä siellä. Saan tekstiviestejä kaimaltani, jota en tiedä tuntevani. Hän uhkaa etsiä Minut käsiinsä ja on varma, että löytää, koska on saman niminen kanssani. Se on mielenkiintoista. Olen kiinnittänyt rintaani pinssin, jossa lukee nimeni.

Näen ystäviä kaikkialla, mutta en liity kenenkään seuraan. Joudun selittämään pinssiä. Kello käy myöhempää.

Ulkona on pieniä punaisia mökkejä ja suuri aita. Jäät nukkumaan mökin vierelle ja huomaan entisen hyvän ystäväni nukkuvan lähellä. Katseeni herpaantuu ja jään hänen eteensä seisomaan juuri, kun hän herää.

Nauran ja huomioin olevani hyvin onnellinen. Hän pyytää Minua kanssaan katsomaan cmx:ää. Suostun, mutta menen paikalle yksin ja etuilen jonossa. Ovessa lukee 6 €, mutta portieeri päästää sisälle ilmaiseksi.

Asetun eturiviin, jossa kaksi tuolia ei ole mahtunut samaan riviin. Asetun siihen, joka jää hieman toisen taakse ja jään vain siksi aikaa, että huomaan lavalla todella olevan cmx:n.

Kello käy.

Katson ihmisten humaltuvan ja tuumin, että tässä vaiheessa pitäisi varmaan olla joku kainalossa. En osaisi kuitenkaan etsiä ketään, joten jatkan matkaani jonnekkin, jossa olisi hieman rauhallisempaa.

Löydän itseni kummitädin talon ovelta, johon Minulla on avain. Aukaisen oven, koska haluan nähdä hänen kissansa. En pääse eteistä pidemmälle, koska Minua pelottaa. Jo aiemmin kävin huoneessa, jossa sähkölamppu ei toiminut. Täälläkin pitelin kynttilää kädessäni.

Peräännyn takaisin ulos näkemättä mitään ja yritän lukita oven, mutta se ei pysy kiinni. Mies kääntää Minut ympäri ja uhkaa väkivallalla. Sanon hänelle, että se ei käy, Minun on lukittava tämä ovi. Joudun potkaisemaan hänet irti ja hän jää ihmettelemään ovea kanssani.

Takanamme aukeaa suuri näyteikkuna, jossa seisoo tyttö käsitöiden keskellä. Menen sisälle ja olen ihastuksissani. Kaikki on kaunista ja halpaa. Jotenkin arvelen, että kaupassa ei makseta veroja, mutta Minua se ei haittaa ollenkaan. Olen siitä mielissäni.