Ne olivat poikkileikattuja puita
hyvin ohuita, niin että mahtuivat
muovipussiin
Siellä oli myös vettä
mutta tuskin siitä
huolestuimme
kunnes
kynteni alle jäi valkoisia
pienen pieniä ja limaisia
munia
Koskin sinne kahdesti
ja kummallakin kerralla
kavahdin kauhuissani
Niistä tulisi kuoriutumaan
paljon kärpäsiä
sellaisia oikein isoja
ja huomasin niiden jo
lisääntyneen
Ajattelimme haudata puut
mutta se olisi mahdotonta
Puissa oli elohopeaa
Emme voisi polttaakaan niitä,
koska ne ovat märkiä
Voimattomina
annoimme niiden olla
2 kommenttia:
Hienon kantaaottava runo. Rivitys on joissain kohdissa tönkköä, mutta sanoma ja kielikuvat ovat erinomaisia.
Upeaa.
Hui. Teksti ja kuva yhdessä ovat hyytäviä, siinä missä liha ja henki voivat hyytää. Muutakin toki, mutta ensivaikutelmani oli tämä.
Lähetä kommentti