keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Alas jyrkänteeltä



Olin sinne aivan liian vanha
enkä aikonut mennäkään
mutta olinpahan ilmottautunut
ja huomannut, miten helppoa se oli

Peruskouluun ei kai ollut tungosta
tämän tosin piti olla jotenkin erilainen
ja edelliseen ilmottautumiseeni verrattuna olikin

Tämä oli vieläkin nuoremmille

Edellisen peruminen oli ollut helppoa,
tämä ei onnistunutkaan sähköisesti

kummallista

En vaivannut sillä juurikaan päätäni

Meitä oli saapunut oikea luokallinen
sinne louhoksille
ja taisin olla ensimmäinen hyppääjä

Laskuvarjo selässäni kesken hyppyä
puhelin kännykkääni ja kysyin
milloinkohan tulisi vetää narusta?

Vastaukseksi sain, että olisi pitänyt jo
ja juuri ehdin maahan murskautumatta

Ihmettelin, miksi kukaan ei ollut opettanut
ennen puoli väliä olisi vedettävä varjo esiin
Olin ajatellut, että 1 / 3 jäjellä riittää

Ohjaaja selvitti alhaalla, että on hyvin vaikeaa
neuvoa käsityksiä ja huomasin hänen olevan
oikeassa

Pohdin sitä hieman

totesin sen totuudeksi

Silti olin kummissani

En tiennyt meinasivatko muut hypätä
tai hyppäsivätkö he
ulkona alkoi jo olla ihmisiä

Minun piti mennä uudelleen

1 kommentti:

Foxie kirjoitti...

http://blackeri.deviantart.com/

Tuolta löytyy kyseinen teos :)

Hieno runo, herättää ajatuksia,