Kas Kas Kas

Äh, olen tuskastunut. En kai ymmärrä huoltasi kovin hyvin.

Tiesin sen aina, että helppoa ei tulisi olemaan.

Arvelen, että oppi on jälleen pureva takaraivoani ja olen perimmäisen kysymyksen äärellä.

Sen, mihin ei ole vastausta. Kukaan ei tiedä. Tai sitten olen väärässä. Se on mahdollista.


Mietin, miksi turhia, miettiä on moisia, koskaan kumminkaan, en tule tajuamaan.
Siis mitä väliä?


Paljonkin! huutaa toinen Minäni. Sisälläni kai ikuisesti taistelevat. Siis kuka kirjoittaa?


Jokainen elävä on oma persoona ja jotkut uskaltavat väittämään,

ylösnousemus, persoonallinen,
siispä mitä olemme,
kun me kuolemme

Olemmeko monta erilaista?

Vai yksi samanlainen?

Yhden samanlaisen sisällä monta erilaista?


Kas..


Siinä kysymys


Ahaa! huutaa nyt hullu.


Mitä siinä huudat. Älä huuda. Korviini sattuu, vaikka en kuulekaan. Huoleton leikkii, ajatuksia pyörittää. Ongelma on, siis olla huoleton. Voimakas kipu, hereillä pitää ja siksi on armollista, saada vähän tavallista, kuritusta! kauheuksia! masennusta, voimattomuutta!

Mitäpä tässä sen enempää, onhan tässäkin jo hieman elämää.

No hyvä on. Kakista ulos.

"Nyt on monta erilaista, yhtä aikaa olemassa!"

Niin on, mitä sitten?

"Nyt on erilaisia, hyvin samanlaisia!"

Niin on, mitä sitten?

"Nyt on erilaisia"

...

Voi hullua, pientä reppanaa. Tuli tänne tuota meille kertomaan. Pöh. Sanon PÖH!

"Hullulla on hauskempaa, voi sinne tänne taivaltaa, mahdollisuuksia varastaa, tehdä mitä haluaa!"

Äh. Olen tylsistynyt. Hullun houreet päätäni puristaa ja kuitenkin tiedän, etten tietää koskaan saa. Minne meni rakkaani ja miksi tänne jäin. Kuinka ollakaan, yksin väärinpäin. Odottelin iltasella kaveria saapumaan. Halaamaan ja suukottamaan, nyt kurkkua kuristaa, sormet tiukasti painaa. Henkeä ahdistaa.

"Hullulla on hauskempaa, voi kaikenlaista unohtaa ja sitten kuitenkin, jotain tänne jäikin ja syövereistä, otteesta tiukkojen sormien, kaivan totuuden! sitä maistelen! Kenellekään kerro en, vain sinä kuulet sen!"

Ikiaikaisten taistellessa ja hiljaisuuden vallitessa, päätän loppumattoman satuni, elämäni viimeiseen päivään ovat taisteleva. En voi sille mitään. Varsin paha ei ole kumpikaan. Keskitietä rakentavat, omalla tavallaan.

Ja varmaankin joskus, hiljenevät. Sanoista yli kasvavat, niin soisin tapahtuvan ja hullua se ainakin miellyttää!

"Hullu tykkää olla hämillään"