keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Juhlat, joissa hulluteltiin

.


Keskeltä pimeyttä, kodin suunnalta
kuuluu vaimeita laukauksia
Hän oli juossut ilman saappaitaan
ja palaan ne kädessä takaisin vieraisiin

Oli keski-iän alku ja iltaa viettäneet
paenneet taloihinsa

Kaikki eivät asuneet lähellä

Yhdistetään puhelinta poliisille
ja välillä hätäkeskukseen

He eivät tee mitään,
koska mitään ei ole tapahtunut

Metsästä juoksee mies
ja tieltä koira

Kummankin päät veressä

Nyt poliisit voivat tulla,
niin sanotaan

Mies kertoo päässeensä pakoon,
mutta poika on tulossa
ja hänen aseensa on ehkä rikki,
koska oli yrittänyt ampua

Häntä

Vaimo oli juossut naapuriin
ja miestä oli lyöty

Aseella

Vaimoon oli ehkä osunut

Koira ei ymmärrä,
sillä taitaa olla hauskaa
Kaikki ymmärtävät,
ettei koiran tarvitse

Ihmiset pakkautuvat vanhaan taloon,
ensimmäisen äidin
ja naiset patistetaan yläkertaan,
osa miehistäkin

Poika tulee ovesta sisälle

Hullu

Sen kanssa pitää tapella
ja kuuluu räminää

Yksi yläkerrassa ei saa tupakkaa käärittyä,
kädet tärisevät liikaa ja kaikki
yrittävät keskustella hiljaisella äänellä

Ensimmäinen äiti piiloutuu ullakolle

Minä sängyn alle

Jossain vaiheessa voi mennä alas
Eno pitää otteessaan poikaa
ja ase on heitetty kauas

Poika huutaa ja kirkuu,
ehkä itkee

Poliisi tulee

Matkalla kotiin
huomaamme
talon ikkuna
on ammuttu

Sen talon,
missä asuu
se pieni vauva

Kodissakin on ammuttu

Aamulla haetaan pois

Lehdessä lukee:
Poliisin saavuttua
tilanne rauhoittui

Palaan vain kerran
sanoakseni hyvästit

Itken kaksi viikkoa
ja vuoden pelkään
kostoa

Ei kommentteja: