Kova maailma

Tulisi tarkkailla ajatuksia
hillitä veitsen liikettä
hedelmän pinnalla

Mehukin on liikaa
riippuvainen
roikkuu,
kuin märkä paita
syksyn sateessa

Omenasta haukannut
Kysyy,
Mitä väliä?

Pelkuri pakenee
aina itseensä ja
ajattelee,
toisen tahallaan

Syytön lapioi päälleen
hevostallin lantaa
ja teloittaa hevoset

Hulluus

mutta voisi kai olettaa
joskus
silti ei koskaan

Sehän unohtuukin
hetkessä

Sokean pyyntö on usein pelkkää seinää
silloin mitataan lähimmäisen rakkaus
Mukavaa on helppo halata,
puukkoa kavahtaa

Pelkuri pakenee
aina itseensä
ja ajattelee,
toisen tahallaan

Riidat ovat pieniä ympyröitä
kehää kierretään ilman pyhää
eikä kukaan ole oikeassa
tai voita

Sihinä muuttuu purennaksi
leuat ottaa, kuin karhunrauta
ja huomaa tuskaisen huudon
omasta suustaan

Silti

Pelkuri pakenee
aina itseensä
ja ajattelee,
toisen tahallaan