Kummitusten koti

Meillä kotona asui kummitus
ja mitä vielä, pahantahtoinen
kuten monet ovat
harhaan joutuneet
myös hän, hyvin herkkä

Pyysin sopeutumaan elämään
meille yhteiseen
perheemme avomielinen
ei pistä pahakseen

pelko ohjasi lempeyteen ja
niihin hänen kaltaisiin
pukeutua lupasin
sellaisiin vaatteisiin

Silloin ääressä viinilasin
tuttavalle kerroin, hän
huomioita tekikin
siitä silloin

Voih, kummitus
verhot toiveiden
rukouksen kaltaiseksi
itku äänien


Kuitenkin, viinistä kipeänä pää
en voinut kummituksen toivetta tyydyttää
Niinpä tehtiin kompromissi,
eli yksinpuhelu

ja näköisistään vaatteista puolet käytettiin


Pyysin asettumaan yöksi
minun sisälleni
pelot voidaan ojentaa,
niin en halunnut luovuttaa

ja näinkin painajaiset
kaikkein kauheimmat
suru valtasi ja hämmennys
minun kopean

Siinä sitten mietin
ei enää milloinkaan
saa tämä kummitus tulla
sisälleni asumaan

Hän jäi kuitenkin ja
huomaamattomasti siellä
pyrki olemaan


Niinpä en huomannut mitään poikkeavaa


Eräänä yönä hahmo enkelin
uni toi mukanaansa ilon
hassun niin

Kaunis oli poika ja pienikin
Rakastuin heti
ensisilmäyksin

Pyysi vaatteet pukemaan
koska kohta lähdettiin
vitsiksi sen sekoitus heitti,
kahden ihmisen henki


Pukea päälle
meinasimme
vaatteet enkelin


mutta ei mahtunut niin
ja sitten naurettiin

Yksin poistuttuaan ovesta, huomasi muurit nuo
ja pienen pojan pyrkimykset, muorin luo
Äiti laittoi pihaansa ja taidetta loi
laskuvarjoilla miehet taivas toi

Vesi saaveissa, yksi omassaan
kaksi yhteisessä

Niinpä tuli Rakas kertomaan
hienosta savipajasta
sinne askel ensin vie
tielle lähdetään


Tämä kaikki huomaamattani
vannon niin tapahtui
ja vasta jälkeenpäin
siihen havahduin

Harmikseni kuitenkin
joudun myöntämään
Ikävä jäi ja kaipaus
kotiin elämään