keskiviikko 13. elokuuta 2008
Lintu laulaa
Normaalien joukossa, hukkaan mennyt, kävelee, eikä löydä sanoja kertoakseen
Sitä miettiessään hukkuu hetkellisesti, kyyneliin ja tuskan huutoihin
joita tuuli tuo tullessaan, kaukaisista maista
Hän on tuskassaan vahva ja silti häntä säälitään,
jatkuvasti asioista, jotka ovat merkityksettömiä
Hän on rakas itselleen, eikä kuljeta autollaan ylimääräisiä matkustajia
Ihminen voi niin pahoin, että maapallokin sairastuu ja sylkee hysteerisille jaloillemme vettä
vaikka kertovat uskottomat, uskoville ja toisinpäin, kaikki ovat vakavissaan ja silti
kykenemättömiä ymmärtämään, mitä nuo sanat tarkoittavat
On pestävää, kun termiitit ottavat kotinsa talonrakenteista
pirulaiset myrkytetään pyhällä vedellä, rakkaudesta
ennen, kuin koko talo lahoaa terävien hampaiden alla
Vapahtaja vapauttaa kaikkeuden helvetistä
Aurinko polttaa kivetyksen niin kuumaksi, että jalkoihin sattuu
Siinä kuivuvat nesteet, palavat puut ja räjähtävät pommit
Kaupunkien vetovoimaiset puutarhat kaadettiin talojen edessä
noihin asutettiin onnettomat vanhukset iästään välittömänä
ja vieressä jatkuvasti pauhaavat koneen äänet
kuolevat särkyneisiin sydämiin
Nuoret, joita kukaan ei opettanut oikeaan rakkauteen vaan omistukseen
hallintaan, kontrolliin, yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin
ja kaiken saaneet rajottavat Rakkaudesta
mitään saaneet kaikesta
Jossakin pimennossa elävät pyhät ihmeet, nauravat ja laulavat
tälläkin hetkellä, Rakastavat viimeistä päiväänsä, tätä päivää
tätä hetkeä, kiireettömyys on yksinkertaisin keino
Kahleita kolistelevat, näkymättömät ja katoavat kummitukset,
huutavat ääntään käheäksi
mutta eivät huomaa toisiaan
kuin savuverho peittää näkyvyyden omat oikeat vastaukset
ja paremmat tiedot, taidot, luoda ympäristö
Koneet kantavat tuhoavan viestinsä ja me olemme koukussa
tuohon hedelmäpeliin, joka asuu jokaisessa kodissa ja
jokaisen kodin ulkopuolella
kaupungissa ja maalla, kaikkialla
paitsi siellä
missä lintu laulaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti