Sota

Moottoritiellä meidät ohittaa punainen pakettiauto,
jolla on perässään peräkärry, mutkassa
auto kaartaa ulos ja menee läpi pyörätien
metsää kohti,
vasta siellä kuski menettää hallinnan



Auto pyörii muutaman kerran etukautta ympäri
ja me hidastamme vauhtiamme
näemme kuskin tulevan ulos autostaan
ja vuotavan hieman verta

Huomaamme takana tulevan auton
pysähtyvän ja päätämme kylmästi
jatkaa


Jätämme auton ja jatkamme kadulle jalkaisin


Näemme siellä tuntemiamme ihmisiä
ja halaamme heitä riemuiten,
he olivat siinä autossa
joka pysähtyi

Minulla on huulessani afta
puolinaamaa on turvoksissa



Pyrin olemaan hiljaa,
mutta välillä on puhuttava

Kaupunki on kankailla peitetty
ja me pelkäämme sotaa
tiedämme, että siellä
olemme loukussa

Sivukadulla on avoin ovi
jonka suussa seisoo vanha nainen
hän kertoo pitävänsä ruuanlaitosta
ja tekisi meille mielellään ruokaa

Me astumme sisälle hänen asuntoonsa

Hänellä on ruoka lähes valmiina
ja niin lautasemme täyttyy
perunamuusista, kastikkeesta
ja persiljasta



Istumme keittiönpöydän ääreen
ja toteamme ruuan juuri oikeaksi
vaihtoehdoksi, pikaruuan jälkeen

Ja lähtömme hetkellä
tutkimme vielä taloa


Eteisestä oikealla on olohuone,
jossa rouva oleskeli sen aikaa,
että saimme syötyä

Vasemmalta meni ovi keittiöön,
josta juuri lähdimme

Jatkettuamme keittiön ohi
vasemmalla tulee suuri patio
jossa on isompi pöytä,
mitä keittiössä ja enemmän tuoleja

Mietin, jos meitä olisi ollut enemmän
olisimmeko saaneet syödä tuolla?


Kääntyessämme takaisin kohti eteistä
koira merkkaa olohuoneen seinään
ja rouva tuo minulle kosteuspyyhkeen
sellaisen suuren ja pyyhin vahingossa
nenänikin siihen, sitten ymmärrän
että kosteuspyyhe ei ollut sellainen
kasvoille tarkoitettu

Nolostun

Me lähdemme