Uneeni luikerteli jälleen vihreä, pörröinen mato. Ilmeisen samanlainen, mitä aiemminkin, mutta ei agressiivinen. Mato oli ihana ja hellyyttävä kuitenkin samalla nii inha, että unessani sorruin muutamaan ylilyöntiin, jonka seurauksena tuo nätti, ihana ja kiltti mato sitten kuoli. Mato osasi myös hymyillä niin, että sen näki, mutta en kai katsonut. En tarpeeksi hyvin.
Pelko on huono tekosyy, mutta syy.
Mato luikerteli makuuhuoneemme ovelle ja paiskasin kauhuissani oven kiinni. Se ei auttanut, koska seinän ja lattian väliin jäi suuri väli. Sanoin Sinulle, että siitä pitäisi päästä eroon ja olit kanssani samaa mieltä. On otettava kuitenkin huomioon, että juuri Minä tein päätöksen, en juuri keskustellut asiasta.
Sinä yritit tappaa matoa jo lattialla, mutta olit ilmeisen kykenemätön siihen. Se ei vain oikein onnistunut, en ymmärrä miksi. Madolla oli kaksi siipeä, joista toisen sait irti ja silloin Minusta tuntui ensimmäisen kerran kamalalta. Muistan kuulleeni, että kärpäseltä, jos irroittaa siiven, se on sama, kuin irroittaisi käden ihmiseltä.
Mato kietoutui pikkurillini ympärille ja menin paniikkiin. Käskin Sinun kiskoa sen irti ja Sinä kiskoit niin, että mato venyi liikaa ja viedessämme sitä ulos, huomasin keittiön pöydällä muovipussissa vanhoja valokuvia.
Jätin Sinut madon kanssa ja palasin sisälle. Kuvissa oli iloisia ja Minulle tuntemattomia ihmisiä, jotka pitivät matoa sylissä ja hellivät sitä. Löysin myös kirjeitä ja muutaman kuvan pelkästä madosta.
Ulkona päätin, että madon pitäisi saada elää ja jäin empimään, onko se hyvä ratkaisu. Olimme jo kiusanneet sitä niin paljon, entä jos sitä sattuu? Olisiko silloin kuitenkin parempi päästää se päiviltä?
En osannut päättää ja silloin Sinä satutit sitä vahingossa liikaa. Vai olinkohan se Minä? Ehkä me yhdessä, mutta kuitenkin Mato paisui ja meni kippuralle ja tiesin, että se kärsii. Tiputin Madon lumessa olevaan koloon ja kauhoin lunta päälle. Painava jääpala rutisti sen kuoliaaksi.
Naapurin poika tuli juuri kuistillemme, kun Minä irvistin surua ja syyllisyyttä. Halusin vain itkeä ja ajattelin, että olen julma. Itsekeskeinen ja hirveä ihminen. Halusin itkeä tuota matoa heti ja muistin tulipalossa kuolleet kissani, en itkenyt niitäkään heti.
Menin Sinun taaksesi ja vältin katsomasta poikaa silmiin. Poika oli kaunis, kuin enkeli. Muistin katselleeni häntä aiemmin läpi ikkunan, sisään heidän taloonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti