keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Pitkin rautateitä tiensä veivät heitä

He olivat jälleen matkalla. Oli jännittävää ja outoa, ketään ei oikein tuntenut, silti moni tahtoi olla heidän ystävänsä ja tarjota heille jonkinlaista viihdykettä. Johonkin he jäivät pitemmäksi aikaa, vaikka hukkasivatkin siellä toisensa, ehkä useammin, kuin kerran.

Ihmiset kerääntyivät istuumaan ja odottivat. Heitä oli paljon ja meitäkin jännitti. Nämähän saattoivat olla vaikkapa festarit, jotakin mukavaa olisi joka tapauksessa tiedossa.

Osa heistä oli kuitenkin hukassa tai vielä matkalla. Kaikkien suuntana oli kuitenkin sama paikka ja siellä he nyt istuivat, istuivat ja odottivat. Odotuskin oli mukavaa ja siirryimme paikasta toiseen, jopa sermin taakse vain keskenämme olemaan. Siellä sai levätä.

Ei kommentteja: